KARRI KOIRA: K.O.I.R.A.

Arvio julkaistu Soundissa 12/2012.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Arvio

KARRI KOIRA
K.O.I.R.A.
Monsp

Sisältäni tosikon löysin, nyt nimittäin seuraa täydellinen takinkääntö. Parin todistamani hurmoksellisen keikan ja hykerryttävien singlejen myötä olin jo julistautunut Karri Koira -faniksi, mutta ei tätä kukaan täyspäinen voi albumillista kestää.

Edelleen Karri Koirassa viehättää se sama häpeilemättömyys ja ylitsepursuava imelyys, mikä sai tuohon etupäässä tuottajana ja fiittaajana aiemmin näyttäytyneeseen hiphoppariin rakastumaan. Mutta kun poissa on livekeikan hauskuus ja tilanteesta välittyvä terve itseironia, jää jäljelle yksi raskaimpia ja vaivaannuttavimpia kuuntelukokemuksia miesmuistiin.

Tiedän, että kuulostan tosikolta. Haluaisin pystyä hekottelemaan tälle levylle hyväksyvästi nyökkäillen, ja biisi kerrallaan se onnistuukin. Ennakkomaistiaiset Amerikankotka liitää ja Kaikki tai ei mitään kuulostavat edelleen törkeän hyviltä, ja esimerkiksi hunajainen Timanttisade-slovari uppoaa komeasti. Heikki Kuulan, Asan, Ruudolfin ja Suvi-Tuulian fiittaukset piristävät. Tekstit tasapainoilevat hauskasti ironisen hassuttelun ja vilpittömien tunteenosoitusten välillä, kasarikliseitä pursuava tuotanto on täyteläistä, saksofoniluritukset hymyilyttävät ja biiseissä on hyviä kertsejä ja muutenkin hienoja oivalluksia.

Raskasta tästä tekee ennen kaikkea päätähti: ankeat laulumelodiat ja kömpelöt tavujen painotukset Karrin erittäin vaatimattomalla lauluäänellä tulkittuina tuntuvat kuin käsijarrulta muuten komeasti vetävän musiikin päällä. Laulutaito olisi toivottava ominaisuus tällaisessa korusäveliä, glissandoja ja muita laulukrumeluureja huutavassa pehmo-r’n’b:ssa jos missä.

Lisää luettavaa