KATATONIA: Last Fair Deal Gone Down

Kun tuntuu, ettei ole ihmisenä lantinkaan arvoinen ja itsesääli alkaa olla sitä luokkaa, että silmät tuntuvat kyynelkaasulla kyllästetyiltä, on aika tarttua Katatonia uuteen levyyn. Ne itsetunnon rippeet, jotka jäivät elämään Tonight's Decisionin jälkeen, murskautuvat tällä levyllä pahan maailman jalkoihin. Tonight's Decisionilla ei vielä kurkoteltu asetta, mutta Last Fair Deal Gonella kaikki toivo on mennyttä.
Last Fair Deal Gone Down nostaa pintaan primitiivisiä tuntoja ja värjää niitä kuviksi ja musiikiksi. Anteeksipyytelevää, alemmuudentuntoista ja pitkälti akustista. Tuolla reseptillä ja kaikella hauraudella voisi kuvitella Katatonian soittavan pelkkiä hitaita surumarsseja. Suuri osa lauluista on toki hitaita, mutta kukin sävellys on pieni mestariteos, joka pitää sisällään paljon enemmän kuin pelkän muodikkaan suremisen. Rummut saattavat yhtäkkiä ruveta poukkoilemaan nerokkaasti, kauneuden seasta saattaa hyökätä jykevästi rumpsuttava kitara eikä biisin suunnasta ole koskaan takuita. Jonas Rensken haikea ja ohuen kituva ääni sopii kaiken päälle kuin petturi Judas Iskariot Raamatun tarinaan.
Katatonia pyyhkii pöytiä ja lattioita oppi-isällään Paradise Lostilla ja tämän Believe In Nothingilla. Toisin kuin Paradise Lost, Katatonia on nurkkaan ajettuna arvaamaton ja vaarallinen. Lisäksi yhtye on niin kiinni harmaassa arjessa, ettei vieraantumista kaikesta tämän maailman surkeudesta taatusti tapahdu.