KATUJEN ÄÄNET: Sulle, joka yksin aina oot

Arvio julkaistu Soundissa 1/2015.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Arvio

KATUJEN ÄÄNET
Sulle, joka aina yksin oot
Stupido

1980-luvun alun uuden aallon uusin aalto on juurtunut jo niin syvään nykyisten pari-kolmekymppisten punkrockareiden keskuuteen, ettei sitä enää osaa edes ajatella retroiluna. Ihan yhtä luonnolliselta ja vilpittömältä itseilmaisulta tämä konstailematon ja ruhjeinen kitararock tuntuu nyt kuin ennenkin.

Katujen Äänet on innostavimpia genrestä viime vuosina siinneitä tapauksia. Parikymppisten vantaalaisjätkien debyytti rullaa pakottomasti, eikä näissä lauluissa haiskahda poseeraus, etäännyttävä ironia tai apinointi. Sen sijaan näissä haisee se kuuluisa elämä, suodattamattomasti sanoiksi ja surinaksi puettuna. (Valtavan kornilta tuntui kirjoittaa tuo lause, mutta jotenkin se sopii tähän yhteyteen.)

Sulle, joka yksin aina oot on yllättävänkin monipuolinen albumi. Löytyy reipasta punkpoppia, suttuista garageräimettä sekä tummaa goottirockia. Melodisissa renkutuksissa bändin biisinkirjoitustaito puskee kaikkein ilmeisimmin esiin, mutta eipä taso tällä kymmenraitaisella pahemmin notku. Maisema kuolee on timanttinen aloitus, ja matkan varrella ilahduttaa etenkin Nuoret sydämet−Eletty eilinen -kaksikko.

Onhan tämä nyt täysin vastustamatonta: ”Ei, ette saa meitä haltuunne, ette nuoria sydämiämme koskaan saastuta!” Toivotaan niin.


Basisti Jaakko Salo vastaili pariin kysymykseen. Kuinka alun perin löysitte 1980-luvun suomalaisen uuden aallon bändit ja miksi innostuitte niistä?

− Itse löysin noi Eppu Normaalin, Ramonesin, The Clashin ja muiden klassikkobändien kautta. Siinä viehättivät romanttiset, naiivit ja sydäntä raastavat sanoitukset. Teinipoikana noihin kappaleisiin oli vain niin helppo samaistua.

Levynjulkkareissanne Tavastialla soititte samana iltana Vaavin, Karanteenin ja Loose Prickin kanssa. Millaista oli jakaa lava punklegendojen kanssa?

− Hassuinta illassa oli se, että nämä bändit joita olen joskus teininä fanittanut, lämppäsivät meitä eikä toisin päin. Ilta oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut, yleisö oli kaikkien bändien aikana hyvin messissä ja bäkkärillä herrojen kanssa jutellessa ei äänensävyssä ollut yhtään vähättelyä vaikka nuorempia ollaankin.

Albumin biisit jakautuvat reippaampiin punkralleihin sekä painostavampiin biiseihin. Johtuuko jako eri biisintekijöistä?

− Ollaan Matiaksen kanssa tehty levyn kappaleita aika paljon myös yhdessä, joten en sanoisi jaon johtuvan eri biisintekijöistä. Haluttiin tälle levylle pari synkempää biisiä menevien punkrallien vastapainoksi.

Mitä adjektiiviä et missään nimessä haluaisi liitettävän Katujen Ääniin?

− Haha, tämä on vaikea. Lasketaanko kokoomus adjektiiviksi?

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa