Mitä lie luonnollista kehitystä, mutta Kaucas ei ole uusimmallaan yhtä yllättävä, oivaltava tai kiivas kuin hienolla Saastaa suusta -kiekollaan kolme vuotta sitten. Lopunajanlaulut 2006 ehtii livahtaa nelosraitaansa ennen kuin ryhmän tuttu kolisevan kalsea äänikuva alkaa vyöryä kaiuttimista. Siihen asti tarttumapintaa ovat tarjonneet vain äijien äänet.
Tuo neljäs kappale, sinkkunakin taannoin ilmestynyt Saimaanrannalta, on epätasaisen albumin parhaita. Muita musiikillisia huippuja ovat haikean jousisamplen kuskaama Kuu nousee, uhkaava Valtavirta, railakas Kuolemattomat sekä Muu maa, jolla vierailee Asa. Ainesta olisi myös esimerkiksi Sysimustassa, mutta sen taustat etäännytetään selittämättömällä kaiutuksella.
Tuomarin, Hullu A:n, Hahon sekä Kontackton hiotun harhaiset, syyttävät ja onnistuessaan hienosti kantaa ottavat tekstit ovat ennallaan. Samoin on Kontackton eli Kasperi Laineen tuotannossa parhaimmillaan yhä samaa oudon rakastamista ja melun ylistämistä kuin esimerkiksi Dälekin musassa. Kaikki perussäkätystä lähestyvä peruspaska pitäisi sen sijaan siivota pois Kaucaan levyiltä.