KEMOPETROL: Teleport

Arvio julkaistu Soundissa 04/2006.
Kirjoittanut: Jorma Jortikka.
Jos 80-lukua pitää välttämättä muistella ja teleportoida tähän päivään, Kemopetrol osaa ajanmukaistaa ja jalostaa halveksitun vuosikymmenen soundin korvaan sopivaksi. Iloisesti säksättävä Planet onkin lähes täydellinen pophitti.

Arvio

KEMOPETROL
Teleport
Plastinka

Jos 80-lukua pitää välttämättä muistella ja teleportoida tähän päivään, Kemopetrol osaa ajanmukaistaa ja jalostaa halveksitun vuosikymmenen soundin korvaan sopivaksi. Iloisesti säksättävä Planet onkin lähes täydellinen pophitti.

Syntikkainen soundimaisema on päällimmäisenä Kemopetrolin kepeässä poprockissa, mutta Kalle Koiviston säveltäjänkykyjen ansiosta viitteitä löytyy tasapuolisesti moneen suuntaan. Muun muassa You Healissä hard rock -kitarariffit vaihtuvat sulavasti funkahtavaan wah wah -nitkutukseen ja Any Day’s OK alkaa kuin Gloria Estefanin latinodisko. Ja silti kaikessa on tunnistettava Kemopetrol-soundi, viimeistään Laura Närhen lauluäänen ansiosta. Vaikka ajatukseen tuleekin nolostuttavan seksistinen sävy, on pakko sanoa, että Lauran viettelevän uneliasta laulua ei varmaan koskaan väsy kuuntelemaan.

Propsit Kemopetrolille siitä, että yhtye on malttanut pitäytyä 42 minuutin kestossa Teleportilla. Nimittäin usein tällaisissa keskitempoisissa rytmikoneistetuissa lauluissa on ongelmana, etteivät ne erotu riittävästi toisistaan. Pidempi kesto vielä korostaisi kokonaisuuden tasapaksua vaikutelmaa. Nytkin ollaan jo vaarallisesti siinä rajoilla.

Lisää luettavaa