Kun biisejä löytyy levyllisen verran, bändi menee studioon. Siellä tuoreet kappaleet tallennetaan alkuinnostuksen vielä vallitessa eikä jäädä turhia hiomaan. Näin homman pitäisi toimia nykyäänkin. On valitettavaa, että Kentin viimeaikainen julkaisutahti tuntuu poikkeukselliselta.
En plats i solen sisältää viime marraskuussa ilmestyneen Röd-levyn ylijäämäkappaleita, mutta myös tai samalla parasta Kentiä sitten Vapen & ammunitionin (2002) sävellysten. Kieltämättä albumi on hieman epätasainen, vaikka ei siltä varsinaisia rimanalituksia löydy, pikemminkin tylsähköä perus-Kentiä Harri Männyn lähtöä merkitsevän taitoskohdan molemmin puolin. Toisaalta ykkösmateriaalin kelpoisuus ei yllätä, onhan timantteja piiloteltu ennenkin ja levyjä koostettu väärin.
Kokonaisuudessaan En plats i solen on kesäinen ja haikea konepoplevy tyylikkäin jousin ja kitaroin koristeltuna. Gamla Ullevi -kappale pääsee niin lähelle Ibiza-anthemia kuin bändi pystyy venymään ja Ismaelin tunnelmasta sukeutuu Kentin oma Being Boring. Rebecka Törnqvistin kanssa duetoitu Passagerare on hengeltään tyypillisen vahva päätösraita. Kentin uudessa levyssä ei siis miellytä ainoastaan sen saapuminen etuajassa.
