Dokumenttifilmin The Punk Singer (2013) esittelemä Kathleen Hanna pitää The Julie Ruinin kakkosalbumilla kiinni feministiaktivistisista periaatteistaan. Bikini Kill -yhtyeineen 90-luvun riot grrrl -liikkeeseen kytkeytynyt ja Le Tigressä punk rockista koneisiin ja discon suuntaan ilmaisuaan avartanut Hanna näyttää jälleen keskisormea ympärillään näkemilleen, lähinnä yksilötason epäoikeudenmukaisuuksille.
Voitettuaan monivuotisen taistelun borrelioosia vastaan Kathleen Hanna näyttäytyy Hit Resetillä elämänsä vedossa. The Julie Ruin roiskii epämuodikkailla syntsasoundeilla silattua punkia ja punk popia vanhanaikaisesti mutta niin raikkaasti, ettei albumin seurassa viihtymistä osaa nolostua. Biisit pysyvät yksinkertaisina ja tulkinnat siloittelemattoman vimmaisina. I Decide hykerryttää hypnoottisuudellaan, mutta Be Nice ei kuvaa koko albumia. Let Me Gon Farfisa ja kättentaputukset voisivat periytyä nuorelta Blondielta ja Planet Youn intro muistuttaa 80-luvun elektropopista. Pianosäesteinen päätös Calverton kumpuaa rauhoittavasti Hannan lapsuuden kotikaupungista.
Punkin muinainen kapina voi tänään tuntua lähinnä napinalta, mutta Hit Resetillä vanha asenne elää ja voi hyvin.