KING OF ALL THE ANIMALS: Paper Beats Rock

Arvio julkaistu Soundissa 05/2008.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

King Of All The Animalsin eli Tigerbombs-puolikas Pepe Troublen sooloalbumilla on yksi klassisen poprocklevyn hyve. Sen sisältämä musiikki kuulostaa siltä, että kaikilla tekemisessä mukana olleilla olisi ollut törkeän hauskaa.

Arvio

KING OF ALL THE ANIMALS
Paper Beats Rock
Pyramid

King Of All The Animalsin eli Tigerbombs-puolikas Pepe Troublen sooloalbumilla on yksi klassisen poprocklevyn hyve. Sen sisältämä musiikki kuulostaa siltä, että kaikilla tekemisessä mukana olleilla olisi ollut törkeän hauskaa. Pepe Trouble on itse omaksunut pippaloiden isännän ja huvineuvoksen roolin ja kutsunut pätevät sekä näkemykselliset indiepopparikaverinsa mukaan melskaamaan. Kapellimestari-tuottaja-soittaja-äänittäjän laatimat laulut ovat konstailemattomia ja iskeviä popralleja, jotka eivät todellakaan kuulosta Tigerbombs-sessioissa laidan yli heivatuilta huutolaiskappaleilta – mitä ne oikeasti kai ovat.

Vierailijoiden tehtävä tällä kertaa on merkittävä ja kauas kuuluva. Muun muassa Tigerbombs-, Risto- ja Sister Flo -yhtyeistä lainatut muusikot ovat soittaneet eläinten kuninkaalta uupumaan jääneet osuudet hyvällä svengillä. Astrid Swanista, punklegenda TV Smithistä, Samae Koskisesta ja monesta muusta kultakurkusta koostuva solistikatras laulaa Pepe Troublen tuotokset yltäen yllättävän eheästi etenevään viestisuoritukseen. Kukaan ei pudota kapulaa ja muutamat kurottavat huippukiskaisuihin. Malmölaista The Mopeds -yhtyettä edustava Jens Lindgård nostaa The Cologne Beat -renkutuksen komeaan lentoon ja Astrid Swan sekä Tapes alias Jukka Salminen duetoivat kauniilla Killing Fields -laululla syvyyttä pop-pirskeisiin.

Kavalkaadin tähti on kuitenkin itse King Of All The Animals, joka on lämminhenkisellä tuotannolla nivonut levyn pakottomaksi ja rennoksi kokonaisuudeksi. Ilman napakkaa näkemystä ja tyylillistä logiikkaa näistä popkarkeloista olisi kadonnut kuulijan mielenkiinnon ylläpitävä juoni. Nyt Pepe Trouble pitää autotalli-Spectorina langat hienosti käsissään.

 

Läjä lauluja ja kauhea vierailijajoukko toteuttamassa niitä. Jarkko Heiniö alias Pepe Trouble, oliko levyn tekeminen megasäätämistä?
– Ei ollut itse asiassa mitään kummempaa säätöä. Tuntui, että kaikki meni aika itsestään eteenpäin.
– Tigerbombsia on tehty kolme albumia aika tiukoissa raameissa. Tässä oli enemmän ehkä hauskanpidon ja terapian elementtejä. Alettiin aluksi yhdellä ryhmällä äänittämään biisejä ilman mitään paineita ja sitten pullataikina alkoi paisua. Ainoa riski liittyi roolituksiin, jotka tein päässäni. Esimerkiksi se, että mietin vaikka Samaen laulajaksi tiettyyn biisiin. Eihän se välttämättä olisi toiminut. Onneksi kuitenkin toimi todella hyvin.

Tigerbombsin levyt ja osa tämän soololevyn musiikista kuulostavat todella ruotsalaiselta. Miksi?
– Kun Tigerbombsia aloitettiin Salmisen Tommin eli Kido Retron kanssa, meillä oli ihan mieletön Ruotsi-innostus päällä. Ei kuunneltu mitään muuta kuin ruotsalaista indiepoppia, The Arkia, Caesarsia ja muita. Ne avasivat sitten ovia muuhun musiikkiin, 60-luvun kamaan ja vastaavaan.
– Ruotsalaisessa popissa se asenne ja tyyli vaan oli niin mahtavaa. Tietty häpeämättömyys, kertsit lähtee kunnolla ja tehdään hittejä. Siitä on jäänyt jäljet, eikä nykyisin asiaa edes ajattele sen kummemmin.

Sinulla on pophenkinen sävellystyyli hyvin luontevasti hanskassa. Oletko koskaan ajatellut tekeväsi jotakin aivan toisenlaista musiikkia?
– Heavylevy tulee joskus ihan varmasti. En tiedä kyllä millä porukalla tehtynä, mutta sellainen taatusti tulee. Minulla on niin vahva metallitausta ja monet tutut on just sen ikäisiä, että kaikilta löytyy pohjalta thrash-metallit ja muut vastaavat.
– 1990-luvun alun tietyt jutut on edelleen tosi tärkeitä. Eli sellaista vanhan Entombedin hengessä kulkevaa jyystöä on luvassa jossakin vaiheessa.

Lisää luettavaa