King Diamondin 30-vuotiseen uraan mahtuu nousuja, joskaan ei pahoja alamäkiä. Toki Diamond oli jossakin vaiheessa hieman jäädä oman näppäryytensä vangiksi, ja Abigailin (1987), Themin (1988) ja Conspiracyn (1989) muodostama pyhä kolminaisuus muuttui taakaksi siinä vaiheessa, kun kaikki vertasivat miehen levyjä trilogiaan.
Omintakeisuuden ansiosta Diamondin levyt ovat heikoimmillaankin edustaneet suhteellisen laadukasta jälkeä. Merkillepantavaa on, että kukaan ei ole uskaltautunut tallustamaan samalla polulla, vaan Diamond on saanut hallita omaa lohkoaan genressä joltisenkin suvereenisti. Unohtaa ei saa myöskään Andy LaRoquen roolia, sillä hänen taiteellinen panoksensa on ollut monessa mielessä ensiarvoisen tärkeä Diamond-levyillä kaikkina aikoina.
Kahdentoista studiolevyn niputtaminen tuplakokoelmalle ei ole helppo tehtävä varsinkin, kun Diamondin levyt perustuvat usein koko levyn mittaisiin tarinoihin. Tästä syystä Dreams Of Horror on hajanainen ja pikkaisen sekavakin, kun mieli alkaa sijoittaa kulloistakin kappaletta sen oikealle paikalle levyjatkumossa. Sen sijaan kokoelma toimii hyvin houkuttimena kaivaa miehen back-katalogia levyhyllystä uudelleen kuunneltavaksi.
