KINGS OF CONVENIENCE: Riot On Empty Street

Kyllä Simon And Garfunkel -tyylinen musa aina maistuu – jopa silloin, kun sitä esittää norjalainen nörttikaksikko. Kings Of Conveniencen julkeasti nimetty läpimurto Quiet Is The New Loud oli parin vuoden takainen jonkin sortin kulttihitti, joka poiki haltioituneita arvioita ja remixejä. Norskiduon pääjeppe Erland Øye singahti folk-sensaation jälkeen elektronisemman musiikin pariin ja on käynyt hönöilemässä meilläkin. Akustisen materiaalin pariin paluu on kuitenkin ollut selvää kaiken aikaa ja nyt herkät kunkut ovat täällä nylon-kielisine kitaroineen ja puoliksi kuiskaavine lauluineen.

Riot On Empty Street on edeltäjäänsä verrattuna pykälää jämäkämpi ja siellä täällä poksahtaa jopa sähköisen kitaran ääni. Tiukassa folk-näppäilyyn ja Simon And Garfunkel -henkiseen intiimiin harmonialauluun pohjaavassa formulassa pitäytyminen olisikin ollut tyhmää, koska bergeniläiset tyhjensivät sen pajatson viime kerralla. Nyt kaksikon lauluissa soivat jatsahtavammat harmoniat ja hillitysti groovaava rytmiikka.

Musiikin kamarimusiikkimainen ja laulelmallinen lähikontakti kuulijaan säilyy kevyen biitinkin säestyksellä. Pianon, jousien ja kontrabasson ympärille viritetty Misread tiivistää Øyen ja kaverinsa Erik Bøen parhaat pyrkimykset. Pehmeällä ja rauhoittavalla folk-popilla on puhdistava vaikutus möykän keskellä elävälle. Olkoonkin, että tällaista raukeaa jousilla ja kevyellä rock-instrumentaatiolla höystettyä näpläyspoppia on tehty joskus sata kertaa paremmin, Kings Of Conveniencen musiikilla on arvokas paikka nykyisyydessä.