THE KINKS: Come Dancing With The Kinks – The Best Of The Kinks 1977-1986

Arvio julkaistu Soundissa 03/2001.
Kirjoittanut: Jake Nyman.
Vuonna 1977 amerikkalainen levymoguli Clive Davis kiinnitti aiemmin Pyelle ja RCA:lle levyttäneen Kinksin johtamalleen Arista-merkille. Se ei ollut huono veto, olihan Kinks noihin aikoihin ollut jo pitkään suositumpi Yhdysvalloissa kuin Euroopassa.

Arvio

THE KINKS
Come Dancing With The Kinks - The Best Of The Kinks 1977-1986
Edel

Vuonna 1977 amerikkalainen levymoguli Clive Davis kiinnitti aiemmin Pyelle ja RCA:lle levyttäneen Kinksin johtamalleen Arista-merkille. Se ei ollut huono veto, olihan Kinks noihin aikoihin ollut jo pitkään suositumpi Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Ongelmaksi muodostui se, että jenkeissä suuria areenoita täyteen vetävä yhtye oli edelleen vanhojen hittiensä vanki. Yleisö tuli paikalle kuullakseen You Really Got Men, Waterloo Sunsetin ja muita Pye-kauden hittejä.
Uusien menestyskappaleiden tekeminen osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Vika ei ollut välttämättä Ray Daviesin lauluissa, sillä esimerkiksi ensimmäinen Aristalle tehty albumi Sleepwalker oli täynnä erinomaista materiaalia. Aika ei vain ollut kovin otollinen 60-luvulla suurimmat hittinsä levyttäneen Kinksin come backiin. 70-luvun loppupuolella populaarimusiikin vahvimmat tyylisuuntaukset olivat punk ja disco. Ironista kyllä, monien punkbändien esikuvana ollut Kinks valitsi niistä jälkimmäisen. Yhtye pyrki mukaan lauantai-illan huumaan muun muassa sellaisella tanssipalalla kuin (Wish I Could Fly Like) Superman. Se oli surullista kuultavaa jo ilmestyessään ja se on sitä nykyäänkin.
Lopulta Kinksiä kuitenkin onnisti, kun Julian Templen ohjaaman loistavan videon tukema Come Dancing alkoi pyöriä tuhkatiheään 80-luvun alussa toimintansa aloittaneen MTV:n ohjelmistossa ja yli kymmenen vuoden tauon jälkeen Kinks oli jälleen Top 10:ssä. Hupaisaa sinänsä, Clive Davis ei olisi koskaan halunnut julkaista Come Dancingiä singlenä. Hän piti enemmän hitaasta balladista Don't Forget To Dance!
Kinksin Arista-kausi ei kenties ole kaikkein kunniakkain luku yhtyeen pitkässä historiassa, mutta kuten tämä kokoelma osoittaa, kyllä Daviesilla oli tuolloinkin sävelkynä hallussa. Esimerkiksi Catch Me Now I'm Falling, Misfits ja Low Budget ovat kestäneet ajan hammasta yllättävänkin hyvin. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin pettynyt siihen, että tälle kokoelmalle on kelpuutettu ainoastaan kaksi näytettä Sleepwalkerilta. 

Lisää luettavaa