Kun valtiovalta tuntuu olevan tietämätön heikoimmassa jamassa olevan kansanosan tilanteesta, niin tästäpä hyvää oppimateriaalia. Kivesveto Go Go maalailee hirtehisesti mutta kivuliaan osuvasti maisemaa suomalaisista lähiöistä, jossa sekakäyttö ja toivottomuus ovat arkipäivää. Näkökulma on vinosta vinkkelistä suunnattu ja huumorilla tarjoiltu, mutta se ei bändin maailmankuvaa vesitä.
Kivesveto Go Go on musiikillisesti suurpiirteisesti soitetun punkin äänenkannattaja ja ihan konkreettisestikin samoilla linjoilla esimerkiksi Kakka-Hätä 77:n kanssa. Pienen ihmisen asialla ollaan niin vakaasti, että esimerkiksi Tajuutsä jätkä? voisi olla vaikka tämän päivän luusereitten kansallislaulu. Tekstien rujo nihilismi on jossain Arto Salmis -vainaan romaanien ja Julma-Henrin välimaastossa. Vastapainoa tragikoomiselle lohduttomuudelle tuo simppelit, kivasti vähän sinnepäin osuvat punkrock-rykäisyt, jotka korostavat parhaimpia onelinereita kuuntelukerrasta toiseen.
Siksi onkin harmillista, että ensimmäisellä albumillaan Kivarit ei yllä pikkulevykatalookinsa tasolle. Uudet rallit ovat liikaa samasta puusta nakerrettuja ja ylinopeudella runtatut biisit eivät pääse kunnolla oikeuksiinsa.