Kun kokeellinen pulputus klenkkaa ja virnuilee – Uutta Avarus-albumia ei parane suositella heikkohermoisille

Arvio julkaistu Soundissa 8/2016.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.

Arvio

Avarus
Metsässä
Ikuisuus/Artsy

Ainakin viisitoista vuotta erilaisista kulmista kokeellista pulputusta lähestynyttä Avarusta voi kai jo tituleerata alan veteraanibändiksi. Uusi lp edustaa rinta rottingilla sitä ihtiään: kokeellista pulputusta.

Klusterin 70-luvun alun levytykset, 80-luvun afrikkalainen syntetisaattorimusiikki tai paikallisista aikalaisista Kemiallisten Ystävien nykypsykedelia tarjoavat tyylillisiä suuntaviittoja Metsään, jossa Avarus improvisoi. Kaikkiin edellämainittuihin verrattuna Avarus on kuin ilkikurisesti virnuileva, lievästi jälkeenjäänyt serkkupoika. Kokeellisen pulputuksen idiot savant.

Speden Speleistä tutun kortinvedon kreiseimmät synaefektit risteytyvät keskenään, lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla ja täyttävät kuuloalueen. Rytmit svengaavat toisiaan vastaan, kunnes alkavat klenkata, ja klenkkaavat kunnes alkavat taas svengata. Stereokuvassa huitelee irtonaisia arpeggioita. Jossain huhuilee sähköinen huuhkaja. Meininki on yleisesti ottaen hektinen, mutta matkan varrella rauhoitutaan lievästi uhkaaviin suvantoihin. Hetkellisesti lähestytään puhdasta noisea, mutta sitten kehiin läsähtää miltei pop-musiikista muistuttava melodinen kuvio. Juuri kun on ehtinyt asettua pulputtavan metsän orgaanis-elektroniseen äänimaisemaan, puskasta pomppaa Machu Picchu viheltämään inkahuiluihinsa.

Hieno levy, ei heikkohermoisille.

Lisää luettavaa