KORN: The Path Of Totality

Arvio julkaistu Soundissa 12/2011.
Kirjoittanut: Eero Kettunen.

Pieni uusiutuminen on Kornille tuttua puuhaa, mutta nyt on tosi kyseessä. Edellisellä albumillaan Korn III: Remember Who You Are (2010) bändi palasi juurilleen kahden ensimmäisen levynsä tuottajan Ross Robinsonin kanssa.

Arvio

KORN
The Path Of Totality
Roadrunner

Pieni uusiutuminen on Kornille tuttua puuhaa, mutta nyt on tosi kyseessä. Edellisellä albumillaan Korn III: Remember Who You Are (2010) bändi palasi juurilleen kahden ensimmäisen levynsä tuottajan Ross Robinsonin kanssa. Pelkistetystä ilmaisusta otetaan The Path Of Totalitylla niin suuri askel, että sellaista ei Bakersfieldin pojilta ole ennen nähty suuntaan eikä toiseen.

Kymmenennellä studioalbumillaan Korn lyöttäytyy yhteen nuorten dubstep- ja drum’n’bass-tuottajien kanssa. Singlekappaleiden Get Up! ja Narcissistic Cannibal taustalla vaikuttaa levyn suurin tähti, 23-vuotias amerikkalainen tuottaja-dj Skrillex. Muut yhteistyökumppanit eivät ennen tätä julkaisua ole nimillään kelloja soitelleet genrensä ulkopuolella.

Tuotannossaan todella kovan käden efektointia, hajottamista ja sotkemista harrastava Skrillex vastaa singlebiisien lisäksi myös levyn drum’n’bass-vaikutteisimmasta raidasta, avauskappaleesta Chaos Lives In Everything. Selkeintä raskasta dubstep-soundia albumilla edustavat Excisionin My Wall sekä Downlinkin Sanctuary.

Vastaavana tuottajana Jonathan Davis on saanut kaiken loksahtamaan kohdalleen. The Path Of Totality on suorastaan hämmästyttävän yhtenäinen albumi, joka kuulostaa todella tuoreelta, mutta säilyttää Kornin tunnistettavuuden. Eikä vähiten siitä syystä, että Davisin lauluosuudet ovat useimmiten säästyneet vierailevien tuottajien suodattimilta.

Korn on puhunut uudesta levystään tulevaisuuden metalina, vaikka raskaamman elektronisen musiikin suosio on ollut tosiasia jo pitkään. Myös bändin mukavuusaluetta liki olevat industrial ja hiphopmetalli skrätsäyksineen sijoittuvat lähikategorioihin, mutta The Path Of Totality on kuitenkin aivan toista maata. Albumin luontevasta tasapainosta lienee kiittäminen sitä samaa aivolohkoa, johon sekä drop d -vireiset kitarat että dubstep-bassot kolahtavat.
Levyn kappalemateriaali sinällään on Kornilta selvä ponnistus, eikä peittelemistä vaatinut heikkous. Kaikki eivät silti varmaankaan ole valmiita The Path Of Totalityn varauksettomaan vastaanottoon jo Skrillexin brostep-teinileiman takia. Aivan sama, kunhan eivät syytä Kornia takinkääntäjäksi tai kelkkaanhyppääjäksi. Valtavirta ja suuret myynnit eivät ole näille numetal-pioneereille tuntemattomia käsitteitä, ja monien heidän kollegojensa likaiset kasvot näyttävät nyt entistä rumemmilta kateudesta vääränä.

Tervetuloa siis tähän päivään. Laita The Path Of Totality soimaan ja anna sen tuntua vatsanpohjassa asti. Ajattele kuitenkin naapureita, jos asut kerrostalossa.

Lisää luettavaa