Näkyvyyttä voi hankkia iskemällä heti puolivahingossa kultasuoneen. Toinen tapa on se, jolla Korpiklaani on kannuksensa ansainnut. Väsymätön kiertäminen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on tuonut nimeä ja bändi aletaan tuntea synkimmilläkin reuna-alueilla, kuten kotimaassa. Terävä suunnittelu on auttanut, ehkä myös huuruinen urpoilu. Niin tai näin, Ukon Wackalla panostetaan reippaaseen meininkiin ja rempseyteen.
Korven kuninkaan (2008) aikaan Korpiklaani sai palautetta liiallisesta synkkyydestä, vaikka tummempi ote sekä juomalauluttomuus pukikin bändiä. Karkelolla (2009) korkit aukenivat ja Ukon Wackalla Korpiklaani iloitsee ja heittäytyy juominkeihin musiikin folkatessa ja polkatessa kovalla tempolla.
Levyn juomalauluista potkii Tequila, jonka sanat perustuvat maiden nimien ja tequilan toisteluun, mutta biisi tarttuu kuin suola silmään ja sitruuna kieleen. Nyt myös huumorielementti on kohdallaan: Peer Günt -lainan Päät pois tai hirteen (Bad Boys Are Here) sanoitusta kuunnellessa saa nauraa ääneen ja kuitenkin hullusti folkkaava versio hardrock-klassikosta toimii loistavasti.
Pidetäänpä Korpiklaania vihoviimeisinä mörrimöykkyinä tai suomimetallin suurlähettiläinä, kukaan ei voine kiistää bändin omaleimaisuutta. Musiikin tunnistaa parissa sekunnissa suomalaiseksi ja parissa lisää Korpiklaaniksi, soipa mikä biisi hyvänsä.
