Kun saksalainen alkaa luetella kotimaansa kovimpia thrash-bändejä, tarjolla on aina sama kolmen kopla: Sodom, Kreator ja Destruction. Oliko niitä edes muita? Jos kysyy saksalaiselta, se ei “muista”.
Ja kysypä siltä moniko näistä on yhä siinä kunnossa, että sen kehtaa samaan kategoriaan vielä 2000-luvulla niputtaa?
Eipä sinänsä, enhän ole saksalaisesta musiikista juuri muutenkaan koskaan innostunut. Kreatorista olen kuitenkin aina pitänyt, varmaan siksi, että ensikosketukseni yhtyeen musiikkiin tapahtui juuri sopivassa vaiheessa herkkää teini-ikääni. Myöhemmin olen toki analyyttisesti järkeillyt, että Kreatorin musiikillinen osaaminen ja asenne ovat jo varhaisessa vaiheessa löytäneet omaa korvaani miellyttävän tasapainon.
2000-luvun Kreator ei ole aivan samaan tasapainoon yltänyt, mutta eivät sen tuoreimmat levyt ole nekään pelkiksi yrityksiksi jääneet. Enemy Of God (2005) oli ärhäkkä, joskin hitusen epäjohdonmukainen suoritus. Hordes Of Chaos puolestaan on kuin Enemy Of God, josta jää jotain mieleenkin. Ja tarvitaanko siihen oikeasti muuta kuin riffi (joko hyvä tai erittäin hyvä), melodia (joko makea tai ällöttävä), soolo (poikkeuksetta hyvä) ja Mille Petrozzan repivä ääni?
Ei ole ennenkään tarvittu.
