KUMIKAMELI: Voima ja kunnia

Arvio julkaistu Soundissa 8/2010.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.

Karjalainen vittuilukulttuuri soi kauneimmillaan/kauheimmillaan jo puoli ikuisuutta möykänneen Kumikamelin musiikissa. Yhtä aikaa ratkihauska ja itkettävän lannistava lyriikka naristaan äkäisten metallipunkrykäisyjen ylle.

Arvio

KUMIKAMELI
Voima ja kunnia
Stupido Records

Karjalainen vittuilukulttuuri soi kauneimmillaan/kauheimmillaan jo puoli ikuisuutta möykänneen Kumikamelin musiikissa. Yhtä aikaa ratkihauska ja itkettävän lannistava lyriikka naristaan äkäisten metallipunkrykäisyjen ylle. Terävä äänimaailma on lähempänä hc-punkin estetiikkaa kuin nykyisin suosittua turboahdettua ja turboturvallista radiohevisoundia. Tämä on erittäin tervetullut ratkaisu.

Kumikameli ei ole turvallinen silloinkaan kun hituribiisin viulumelodia vierailee Lauri Tähkän lakeuksilla. Kumikameli on kuin ärsyttävä kiilto silmissään absurdeja loukkauksia sylkevä, syntymähumalainen tikkitakkiäijä matkahuollon baarissa. Sellainen laiha ja sitkeä vanha kuikelo, jonka vikkelä supliikki vihjaa myös vikkelistä nyrkeistä.

Voima ja kunnia on parhaimmillaan silloin kun tykitetään nopeasti ja vinosti. Ässärivejä vilisevät sanoitukset istuvat kohkaukseen luontevammin kuin raskaampaan doomisteluun tai melodisiin hittikertseihin. Periaatteessa Kumikamelin pitäisi kai olla valtaisa menestys maassa, jossa sekä Trio Niskalaukaus että YUP ovat pyörineet listojen kärkisijoilla. Ehkä tekstit, joissa “revitään selkäranka ulos alakautta ja painetaan tilalle kylmää räkää” ovat yhä liikaa suurelle yleisölle.

Lisää luettavaa