Montage Of Heck oli huhtikuussa 2015 julkaistu dokumentti Nirvana-yhtyeen laulaja-kitaristi Kurt Cobainista. Filmissä käydään läpi muun muassa Kurtin henkilökohtaisen arkiston maalauksia, veistoksia sekä demokasetteja. Tämä The Home Recordings -levy on syntynyt dokumentin sivutuotteena ja se on koostettu nimenomaan Kurtin himademoista.
Levy alkaa Kurtin örinällä ja jodlauksella. Enin osa biiseistä on tehty akustisella kitaralla, mutta on mukana myös sähkis- ja jopa bassovetoja. Levyn kappaleet on miksattu ikään kuin matkaksi Kurtin omassa sangen leikkisässä päänsisäisessä maailmassa. On pilailuraitoja ja mainosparodioita, kirkumista, herkkiä laulelmia sekä rämiseviä äänikollaaseja. Eräänkin biisin äänitys keskeytyy, kun Kurt vastaa välillä puhelimeen ja jatkaa sitten puhelun päätyttyä. Lisäksi on tietysti lukuisia Nirvanan levyille päätyneitä biisejä demoversioina.
Kokonaisuus on tavattoman mielenkiintoinen, raaka, riehakas ja hauras samaan aikaan.
Mukaan on mahtunut myös yksi The Beatles –cover: And I Love Her, joka on rakastettavan höpsö. Vastavuoroisesti Aberdeen puhebiisissä Kurt kertoo roisisti todellisesta tai keksitystä panotarinastaan vammaisen kanssa ja juttu päättyy epäonniseen itsemurhayritykseen junaraiteilla. Ei siis lasten korville. Toisaalta Beans-kappale on hupaisine kimityksineen aivan kuin lapsille tarkoitettu.
Kokonaisuus on mielestäni tavattoman mielenkiintoinen, raaka, riehakas ja hauras samaan aikaan. Kurt Cobainin lahjakkuus ja monien Nirvana-biisien simppeli, mutta koukkuisa nerokkuus käy kiistatta ilmi näistä demoista. Vaikka levyllä on peräti 31 kovin eripituista esitystä, niin se ei silti tunnu mitenkään ylipitkältä.
Minusta on ihan hemmetin sääli, että tämä lahjakas paskapää ampui itsensä, koska hänellä olisi tämä levyn perusteella ollut Nirvanan jälkeen ehkä edessään upea ura koomikkona tai kärttyisänä lapsille esiintyvänä akkaritrubaduurina. Jos Kurt eläisi vielä, niin antaisin täydet viisi tähteä. Nyt vähennän itsemurhasta yhden tähden.