KUUSUMUN PROFEETTA: Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari

Kuusumun Profeetan viime vuonna ilmestynyt Kukin kaappiaan selässään kantaa -levy poksautteli useampiakin tajuntoja. Porilaisen puutalokorttelin pienessä piharakennuksessa musisoivan progebändin suomenkielisestä sivuraiteesta muodostui nopeasti kulttiklassikko, jota intouduttiin vertaamaan jopa Pekka Strengin 30 vuotta sitten levyttämiin suomalaisen folkin ja psykedelian avainalbumeihin. Kaiken lisäksi vertaaminen oli kahdellakin tavalla väistämätöntä. Ensimmäiseksi Kuusumun Profeetan debyytti on aivan yhtä originelli musiikillinen trippi hyönteisten ja kastehelmien keskuuteen kuin Strengin Magneettimiehen kuolema – ja Kesämaa -kiekot ja toiseksi Suomessa ei juurikaan ole uskallettu tehdä musiikkia kyseisten levyjen hengessä sitten Retu-kenkien ja leveälahkeisten sammarien kulta-ajan.

Kuusumu-kvartetin ensialbumi soi kepeästi ja raikkaasti, mutta uuden levyn yleisilme on mietteliäämpi, paikoitellen jopa vakava ja alakuloinen. Mika Rätön tekstien vapaa assosiaatio on vaihtunut selkeiksi teemoiksi ja perustavanlaatuiseksi eksistentiaaliseksi pohdinnaksi. Kuten Rättö laulaa Ei aurinko milloinkaan laske -kappaleessa, ihmisen on vaikea myöntää olevansa vain satunnainen kuiskaus. Myös Circlen Taantumus- ja Sunrise-levyillä loistavan modernin mystikon ilmaisu on jälleen ällistyttävän pidäkkeetöntä. Supersankari on kaikin puolin selvästi esikoista mietitympi albumi. Sen sovitukset ovat ryhdikkäämpiä ja runsaampia ja paikoitellen yhtyeen ote lähestyy perinteistä bändisoittoa. Esimerkiksi Ei aurinko milloinkaan laske -raidan harhaileva trumpetti, kevyesti vispaava rumpukomppi sekä taukoja taitavasti käyttävä rytmitys viittaavat Love-yhtyeen tuotannon suuntaan. Levyn kappaleet myös tulvivat pikantteja yksityiskohtia ja hienoja instrumentaaliosuuksia, kuten Tähdenlennon aikaan -laulun herkkä puhallinsovitus ja Puhuu vapahtaja rappuselta kiviseltä -raidan suunnattoman kaunis kitarasoolo.

Puolittain vahingossa syntyneen debyytin jälkeen Kuusumun Profeetta näyttää pystyvänsä luomaan ainutlaatuisen koskettavaa musiikkia myös suunnitellummin. Täydellistä piittaamattomuutta tämän ajan musiikillisista konventioista osoittaen yhtye on äänittänyt toisen levyllisen todella vangitsevaa ja tallaamattomia ajatuspolkuja aktivoivaa musiikkia. "Oliko Jeesus Kristus yksi heistä/vaiko ainoastaan yksi meistä?", siinäpä kysymys.