KWAN: Dynasty

Arvio julkaistu Soundissa 04/2001.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Dynastyn kaltaisten levyjen sattuessa kohdalle on vaikea löytää oikeita sanoja kuvaamaan musiikin herättämiä tunteita. Ristiriitainen kuvaa Dynastyn luonnetta ehkä paremmin kuin mikään muu sana.

Arvio

KWAN
Dynasty
Mercury

Dynastyn kaltaisten levyjen sattuessa kohdalle on vaikea löytää oikeita sanoja kuvaamaan musiikin herättämiä tunteita. Ristiriitainen kuvaa Dynastyn luonnetta ehkä paremmin kuin mikään muu sana. Miksi nimetä levy Dynastyksi puoli vuotta myöhemmin, kun eräs New Yorkissa levy-yhtiötä pyörittävä don oli käyttänyt samaista nimeä? Kwan suuntautuu viittauksien ja vaikutteiden puolesta niin voimakkaasti amerikkalaiseen populaarikulttuuriin, että nimen kaltaiset referenssit rasittavat muuten omaperäistä konseptia kipukynnykseen asti.
Padamin ja Microphoneayen myötä oli jo selvää, että Firekid-musikaalista siinneellä Kwanilla oli lyödä erilaisia kortteja pöytään niin hyvässä kuin pahassakin. Yhdessä The Rasmus -yhtyeen Paulin kanssa ideoidut, bändin toteuttamat äänikollaasit tuovat raikkaan tuulahduksen syvyyttä ja vaihtelevuutta sulkeutuneeseen ilmapiiriin – Kwanin kaltaiselle yhtyeelle on siis selkeä tilaus. Sen vuoksi Kwanin solistit ja soundin pääarkkitehdit, MC Mariko (joka ei suinkaan ole Suomen ainoa eikä ensimmäinenkään naispuolinen MC) ja MC Tidján, sekoittavat pakkaa kyllästymiseen asti monimuotoisella, joka suuntaan haparoivalla vokalisoinnillaan. Kulmikas, biitille putoava flow kuulostaa pääosin epämääräiseltä, harkitsemattomalta ja juurettomalta. Kwan ammentaa kokonaisesta kirjosta hip hop -kliseitä perustalle, joka on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Kaiken lisäksi Dynastyn orgaaniset mutta tasaisia breakeja emuloivat biitit ovat MC:n kannalta monotonisia sekvensseri-taustoja haastavampia.
Tuotannollisesti Dynasty on poikkeuksellisen kypsää materiaalia. Kaikki instrumentit on soitettu sisään hyvällä maulla ja hillitysti solistien osuudet huomioon ottaen. Rytmiakselikin toimii odotettua paremmin.
Vaikka panokset ovatkin korkealla, Kwan laskeutuu varsin arkipäiväiselle tasolle. Mariko ja Tidján eivät kykene kannattelemaan mikrofonia musiikin vaatimalla tasolla; todellinen substanssi jää vähäiseksi. Toisaalta se, että toteutus ei kanna loppuun asti, on vain osoitus Kwanin alkuperäisen konseptin haastavuudesta. 

Lisää luettavaa