L7: The Best Of – The Slash Years

L7-kokoelma ei ole ideana lainkaan tollompi, mutta kuten nimestä voi päätellä The Slash Years kattaa vain yhtiölle tehdyt kolme L7-kiekkoa (Bricks Are Heavy, Hungry For Stink ja The Beauty Process). Ne ovatkin härskin ämmäremmin parhaat levyt, mutta kovin pätevää bändihistoriaa siitä ei revi. Platta on mitä ilmeisimmin tarkoitettu vain promotoimaan meneillään olevaa Euroopan kiertuetta, joka poikkesi Suomessakin.
Liikaa informaatiota The Slash Years ei tarjoa ja täällä parhaiten saatavilla olevilta levyiltä lohkotut raidat saavat jonkun siellä takavasemmalla kuiskaamaan rahastuksesta. Reilua olisi, jos näin pelkistettyä julkaisua kaupattaisiin mid price -hinnalla. Definitiivisempi paketti keskittyisi luonnollisesti räkäisempään aikakauteen joskus tuossa ennen ja jälkeen Smell The Magicin ja voisipa viime vuonna julkaistulta Slap Happyltäkin muutamat näytteet kiinnostaa, mutta minkä teet, kun levy-yhtiöiden lait ovat viidakonkin vastaavia julmempia. Levyn takakannessa tytöt tuskastelevat saatesanojen kirjoittamisen vaikeutta. Bändihistoria taitaa olla aikamoisen sumun takana.
Itse tavarasta ei parane ruikuttaa, sillä se on asenteellisen porsastelurockin eliittiä ja kahdentoista biisin ytimekäs kooste on todellakin the best of. Sössöttämisen aihetta biisivalinnoista ei ole – erityisesti crack-huuruiselta Minni Hiireltä kuulostavan Bad Thingsin lauluosuudet miellyttävät sitä vähemmän sofistikoitunutta korvaa.
Uskottavuusongelmiakaan ei bändillä ole ollut, sillä L7:n jäsenet ovat aina olleet musiikkinsa näköisiä. Paskaisen rähjäinen imago ei varmasti ole harjoiteltua. Hiljattain bändi järjesti faniensa keskuudessa kilpailun, jonka palkintona oli ilta rumpali Dee Plakasin kanssa ihan intiimiyteen asti. Jotenkin minä en ole yllättynyt.