LAB: Where Heaven Ends

Arvio julkaistu Soundissa 02/2005.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
LABin kolmannen albumin otsikko tarjoaa edeltäjiensä provokatiivisuuden sijasta suurta draamaa. Nimi ei ole kuitenkaan yhtään enempää enne kuin levyn avausbiisit When Heaven Gets Dirty ja Danger. LABin uutuudessa ei ole mitään likaista eikä etenkään vaarallista.

Arvio

LAB
Where Heaven Ends
Terrier

LABin kolmannen albumin otsikko tarjoaa edeltäjiensä provokatiivisuuden sijasta suurta draamaa. Nimi ei ole kuitenkaan yhtään enempää enne kuin levyn avausbiisit When Heaven Gets Dirty ja Danger. LABin uutuudessa ei ole mitään likaista eikä etenkään vaarallista. Yhtyeen radioystävällinen rock on pikemminkin trendikästä ja yllätyksetöntä. Läsnä ovat kaikki keskeisimmät radioystävällisen nyky-mainstreamin elementit.

Love Like Hell! ja Insane With Love lupaavat suuria ajatuksia, mutta niitä siivittävä musiikki on sittenkin kovin pientä. Jälkimmäisen dramaattisen tehokas kertosäe on kuitenkin Goddessin vastaavan ohella albumin parasta antia. Levynsä tuottajaksi LAB on saanut raskaan rockin parissa ansioituneen Hiili Hiilesmaan, mutta lähinnä asialliseen lopputulokseen tunnutaan päädytyn kuin käsijarru päällä.

LABin melodinen rock on kohteliasta ja viihdyttävää siinä missä The Rasmuksen menestysformulakin. Where Heaven Endsiä kuunnellessa ei voi välttyä laboratoriomaisen tuotteistamisen vaikutelmalta. Ja kun laulusolisti Anan krooninen huokailukin on muuttunut tehokeinosta rasitteeksi, niin pettymys on käsillä. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa