LADY GAGA: Artpop

Arvio julkaistu Soundissa 12/2013.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

LADY GAGA
Artpop
Interscope

Lady Gagan koko ura perustuu osittain kognitiiviseen dissonanssiin. Hän on aina yhdistänyt toimivan pölkkypäisiä melodisia koukkuja korkeakonseptiseen haihatteluun ja high fashion -särmään. Eikä itse musiikki ikinä lunasta siihen konseptisuunnittelussa ladattuja paineita. Suurimman osan ajasta se ei haittaa. Lainkaan.

Yhtäältä muotiväellä on joskus hieno taipumus innostua ja pitää särmikkäänä asioita, jotka ovat muilla elämänaloilla aika vanhaa kauraa. Se on lutuista. Toisaalta, radikaalejakin ideoita ja ajatuksia tulee tuon tuosta. Tapa, jolla Lady Gaga tekee suuren numeron popin ja taiteen yhdistämisestä herättää samanlaisia helliä tunteita ja tarpeen nipistää Stefani Germanottan poskea. Kaiken tämän seurauksena on hetkittäin hieno, mutta kokonaisuutena vähän ristiriitaiseksi jäävä levy.

Levy kuulosta läpeensä upealta, mutta biisien laatu heittelee hurjasti. Levyn avaava Aura on uskomattoman kova biisi, mutta sitä seuraava Venus on kuin b-luokan Abbaa. Tässä mennään samalle planeetalle, vain hiukan kalliimmalla sukkulalla. Viisiminuutinen blossiylistys Mary Jane Holland on tylsä.  Nimibiisi osuu lähelle maaliaan, mutta jää hiukan vajaaksi.

Levyllä on monia hienoja hetkiä. Jewels’N’Drugsin röyhkeän tyhmä trap-groove on suorastaan hykerryttävä ja R. Kellyn kanssa tehty Do What U Want levyn kovinta klassikkokastia. Fashion! on vuoden onnistunein diskopastissi, jota ei tehnyt pari aikuista ranskalaista miestä, joiden elinkeinoon kuuluu robotiksi pukeutuminen. Dope on hienoin AOR-balladi tällä puolen Robinin uusimman levyn. Gypsy on naurettavampi kuin pakettiautollinen Swedish House Mafian jäseniä, mutta paljon hauskempi – eurohölkän ja Springsteenin jerseyismien naimakauppa toimii.

Sanoituspuolella Germanottalle voisi joku vuosi antaa Literary Review’n tavoitellun Bad Sex In Fiction -palkinnon. Artpop on varmasti vuoden epäeroottisin levy, jossa lauletaan toistuvasti seksistä. Mutta hei… Kannessa on patsas, jota ei voi katsoa ajattelematta Cicciolinaa, joten tässä kohtaa levy on oikein johdonmukainen.

Lisää luettavaa