Albumin Rorschachin taulua mukaileva kansikuva houkuttaisi keittiöpsykologia arvailemaan tekijöiden intentioita levyn suhteen. Uskotaan kuitenkin artistien sanaan kaiken lähteneen klassisesti känni-ideasta.
Aluksi olin valmis tuomitsemaan Bensaahan ne pojat tuli hakemaan -kiekon yhdeksi humal-aatokseksi, jonka olisi voinut jättää tekemättä. Jos yksittäiset kappaleet vaikuttavat sillisalaatilta poukkoillessaan muun muassa metallin, Lammen kauniin laulun ja industrial-biittien välillä, niin mielekkäästä albumikokonaisuudesta on turha haaveksia.
Sekasorron vaikutelmaa lisää, kun vertaa alkuperäisversioita Peter Engbergin akustisiin sovituksiin. Toisen levyn akustinen materiaali avautuu sävellyskokonaisuuksina, joissa Steenin räpit ja Lammen laulut nivoutuvat originaaleja versioita paremmin yhteen.
Usean kuuntelun jälkeen kärsivällisyys palkitaan. Muutamaa hutia lukuun ottamatta sovitukset löytävät muotonsa ja kappaleet kasvavat osiensa summaksi. Parhaiten toimivat lungin biitin siivittämä Tennispallobiisi, jyräävä Pieni välisoitto, sekä läheisten kuolemasta kertovat Sammuu ja herkistelevä Bussi 615.
Pieni harmistus paikoin turhankin yksiulotteisista ja alleviivaavista lyriikoista. Silti kyseesä on kaikkinensa monipuolinen albumi, joka paranee vanhetessaan.