Lauhkeaa soundtrackia hämyilylle – UNKLE puhuttelee, jos vain haluaa

Arvio julkaistu Soundissa 7/2017.
Kirjoittanut: Salla Harjula.

Arvio

UNKLE
The Road: Part 1
Songs For The Def

James Lavellen sooloprojektiksi muuttuneen UNKLEn viides studioalbumi alkaa upeasti. Kuulaan levollinen, jousisoittimilla ja pianolla sävytetty avausbiisi Farewell pohjustaa hypnoottista Looking For The Rainia, jossa Mark Laneganin käheä baritoni manaa kylmiä väreitä kuulijan niskan seutuville.

Vaikuttavat tunnelmat jatkuvat Cowboys Or Indiansin acid house -sävytteisellä sinkulla. Pitkäksi venähtäneen viikonloppuyön jälkeisenä sunnuntaina tuntuu, ettei mikään soundtrack säestäisi hidasta ja hämyistä päivää tämän paremmin.

Määrittelemättömän ajan kuluttua kuitenkin tajuaa, että pitkä levy on vähän yli puolessa välissä, lauhkeita trip hop -biisejä on tullut ja mennyt, mutta mikään ei ole ylettänyt pintaa syvemmälle. Loppumetreillä levyn nimibiisi The Road herättää lähes rokkaavan sielukkaalla psykedeliallaan muistamaan, että Lavelle kykenee vierailevine tähtineen tarjoamaan jotain varsin puhuttelevaa, kun vain haluaa.

Valitettavasti turhan sisällyksetön täytemateriaali kuitenkin dominoi kokonaisuutta ja mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä hanakammin läppärin skip-painiketta tulee näppäiltyä. Tämä on sääli, sillä levyn hienoimmat hetket ovat aidosti loisteliaita.

Lisää luettavaa