LEEVI AND THE LEAVINGS: Kerran elämässä

Ilmeisesti mikään inhimillinen voima ei enää pysty horjuttamaan Gösta Sundqvistin mielevän melodista luonnikkuutta, sanoitusten suorasukaista rehevyyttä tai sovitusten värikästä eloisuutta. Paljon tylsempi rooli on levyn arvioijalla, joka joutuu nostamaan tassut pystyyn heti Elisenda -laulun sulosointujen edessä sekä kaiken varman ja tutunkuuloisen materiaalin pauloissa. Kaikki kertosäkeet eivät ole vetävintä hitti-iskelmää, sillä ainakin verkkainen Soile Söderberg ja Jollakseen-jankkaus horjuvat mielenkiinnon vähäisemmällä laidalla.
Kuitenkin kaikki laulut istuvat kauniisti Leavings-kokonaissointiin, jossa soitinten jäntevä työnjako ja ilmava helinä palvelee hilpeyden naamioon verhoutunutta haikeata perussävyä. Veikeästi rajattu kansikuva johdattelee mielikuvat pelimannihenkiseen lauleskeluun, mutta tarinoinnissa on kääntöpuolena jämerästi munaa. Eikä sähkökitaraakaan jätetä trubaduurikeikalla koteloon, sillä Sinisen koiran läpi kulkee sähäkkä virtalataus.