LEMONATOR: The Waltz

Arvio julkaistu Soundissa 09/2000.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Hiljaa hyvä tulee. Lemonatorin kolmannen pitkäsoiton studiosessiot kestivät maamme mittakaavassa erittäin kauan, joten puheet kalliista levystä lienevät tältä osin perusteltuja. Rahoille on myös saatu vastinetta, sillä Lemonator on tehnyt tähän mennessä ehdottomasti parhaan levynsä.

Arvio

LEMONATOR
The Waltz
Odor

Hiljaa hyvä tulee. Lemonatorin kolmannen pitkäsoiton studiosessiot kestivät maamme mittakaavassa erittäin kauan, joten puheet kalliista levystä lienevät tältä osin perusteltuja. Rahoille on myös saatu vastinetta, sillä Lemonator on tehnyt tähän mennessä ehdottomasti parhaan levynsä. Surisevat kitaravallit ovat saaneet armottoman tappotuomion ja aukkoa paikkaamaan ovat nouseet kauniit jousi- ja kosketinsovitukset. Ei bändi kuitenkaan ole kitaroitaan panttilainaamoon raahannut, niiden tehtävä on nyt vain toinen. Mihinkäs särokitara-levyt tästä maailmasta katoaisivat, vaikka Lemonator ei niitä tekisikään?
Huolimatta viimeistellystä ja hiotusta tunnelmasta The Waltz ei missään vaiheessa ajaudu häiritsevään kliinisyyteen asti, vaan tarttumapintaa löytyy ja varsinkin kuulokkeilla kuunnellessa levyn monikerroksinen rikkaus tulee esiin. On äärimmäisen hieno tunne löytää vielä monen soittokerran jälkeen kappaleista jokin uusi ja virkistävä koukku. Tämän todistaa jo levyn avaava One Last Day, joka ensikuuntelun tutulta kuulostavista vaikutteista huolimatta osoittautuu pidemmällä aikavälillä vain ja ainoastaan Lemonatoriksi.
The Waltzin vanhin biisi, muun muassa Levottomat-leffassa kuultuCalifornia, potkii bändin seestyneempää linjaa vastaan ja tuo levylle selkeästi lisää kierroksia. Erittäin hämmästyttävältä tuntuu, että biisintekijä Lasse Kurki ei itse ollut kappaleen akustiseen versioon tyytyväinen ja oli jo tarjoamassa sitä Jonna Tervomaan käyttöön. Kaikkien Lemonator -fanien onneksi näin ei käynyt, vaan biisi sai oikean muotonsa ja paikkansa bändin käsittelyssä. Levyn sykähdyttävimmät hetket koetaan kuitenkin loppua kohden; lähes Weeping Willowsin kaltaiseen lataukseen nouseva You Stole My Heart vakuuttaa kyynisimmänkin romantikon. Myös käsittämättömällä nimellä siunattu Once I Killed A Boy With A Girl tulee varmasti sijoittumaan tulevaisuudessa Lemojen Greatest Hits -koosteelle.
Mitään yhtenäistä teemaa tai jatkumoa ei The Waltzilla ole, mutta yksitoista sitäkin hienompaa, omillaan seisovaa laulua. Keltaisiin pukeutuvasta sitruunapää-partiosta Lemonator on kulkenut todella pitkän matkan eteenpäin. Suunta on oikea. 

Lisää luettavaa