Hienoimmat bändit tuntuvat elävän omassa ulottuvuudessaan. Käänteismaailmassa, jota meitä ympäröivä lattea arkitodellisuus ei tunnu koskettavan. Paikassa, jossa aika ja sen kulloisetkin ilmiöt eivät merkitse mitään.
The Leo Bugariloves on yhtä vähän kotonaan suomalaisessa musiikkimaailmassa vuonna 1988, 2002 tai 3067. Se on kotonaan omassa rinnakkaistodellisuudessaan, jossa se vääntää lievästi kehityshäiriöistä kotiurkuboogierokkiaan aikojen alusta aikojen loppuun. Hieman kuten Twin Peaksin räyhähenki Bob, joka nykii maailmojen väliin vedetyn punaisen verhon takana. Välillä maailmojen välinen portti on auki, ja Bob ja The Leo Bugariloves aiheuttavat hämmennystä verhon tällä puolen.
Tupla-cd:n ensimmäinen lätty kokoaa yhtyeen hittejä ja toinen erikoisuuksia. Levyjä yhdistää se, että perinteisessä bisnesmielessä kummallakaan ei ole yhtään hittiä. Ja se, että kuuntelukokemuksina molemmilla on pelkästään hittejä. Älytöntä, välillä ärsyttävää ja välillä lähes käsittämätöntä, mutta tarttuvaa musiikkia. Hillittömyydestään ja vieraannuttavuudestaan huolimatta hitikästä matskua.
Joskus tulevaisuudessa suomalainen musiikkimaailma ymmärtää The Leo Bugarilovesin nerouden. Kun se tapahtuu, maailmojen välisen verhon takana rokkaava orkesteri ei lotkauta korvaansa.