Kymmenen vuoden ikään ehtinyt joensuulaisyhtye levittää death doomiaan nyt jo viidennellä albumillaan. Pimeys hiipii nurkkiin ja kauhu sekä hulluus valtaavat taas mielen. Musiikki on ylvästä, eeppistä ja isoa kuin suuret muinaiset.
Edellisen pitkäsoiton, Darkness Drips Forthin (2015) kohdalla jotkut tahot kritisoivat yhtyeen kulkeneen samoilla urilla jo useamman julkaisun ajan ja polkevan tyylillisesti paikallaan. Nyt sitä kaivattua vaihtelua on sitten tarjolla. Toinen jalka on edelleen tukevasti doomissa ja toinen death metalissa, mutta painoa on siirretty nyt enemmän sinne kuolon puolelle. Raskasta, kauhuelokuvista ammentavaa tuomiopoljentoa maustetaan reippailla pyrskähdyksillä, perämoottoribassareilla, melodioilla ja sooloilla.
Monotonista jumitusta albumi ei missään nimessä siis ole ja pitkistä, keskimäärin seitsemän minuutin molemmin puolin pyörivistä biiseistä huolimatta levyn pituus pidetään kiitettävän maltillisena, joten ähky tai tylsistyminen ei iske. Eeppisiin mittoihin venyvät kappaleet kantavat ja pysyvät kasassa, tuotanto-/soundipuoli on kunnossa ja laulajan tontille hypännyt, Horse Latitudes -yhtyeestä tuttu Harri Kuokkanen murisee ja korisee vakuuttavasti.
