Levyarvio: Queens Of The Stone Agen Villains tarjoilee kypsää ja turvallista jytärokkia

Oikeasuuntainen korjausliike mutta ei täysosuma tämäkään QOTSA.
Arvio julkaistu Soundissa 7/2017.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

Queens Of The Stone Age
Villains
Matador

Queens Of The Stone Age ei ole hetkeen onnistunut vakuuttamaan julkaisupuolella. Esimerkiksi edellislevy …Like Clockwork (2013) oli minimalistisen tylsä ja väsynyt, hyvin mitäänsanomaton kokonaisuus. Sen jälkeen Josh Homme on tehnyt yhteistyötä muun muassa Iggy Popin kanssa, josta lopputuloksena syntyikin erittäin mainio ja pirteä Post Pop Depression (2016). Jos nämä löytyvät skaalan päistä, niin mihin väliin Villains siinä sitten sijoittuu?

Olisikohan Iggy Popista tarttunut Hommeen ja kumppaneihin kaivattua virtaa, sillä uusi albumi etenee ihan erilaisella, positiivisella energialla eteenpäin. Jos Clockworkilla oltiin masentuneina leuka rinnassa, nyt laitetaan tanssilattialla puntteihin vipinää. Ja tällä kertaa homma hoidetaan kotiin ilman vierailevia tähtiä.

”Villains ei ole läheskään niin väkevä, rohkean repäisevä ja hullutteleva kuin bändin kirkkaimmat helmet.”

Villains on dynamiikaltaan ja tyyleiltään monipuolisempi ja sävykkäämpi kuin yhdestä puusta veistetty edeltäjänsä. Koskettimia ja synajuttuja käytetään paljon ja meno on paikoin kuin David Bowiella diskoillessaan, erityisesti Feet Don’t Fail Me -avausraidalla ja Domesticated Animalsilla, joka sujahtaisi Iggy Popin levyllekin vaivattomasti.

Välillä fiilistellään jousisoittimien säestyksellä (Fortress) ja sitten pogotaankin Head Like A Haunted House -jytän tahtiin. Viimeksi mainitusta voineekin povata seuraavaa keikkavakiota. Ihan maaliin asti virtaa ei kuitenkaan riitä ja loppua kohti meno seestyy ja palataan väsyneisiin uriin. Tylsän tasaisuuden rikkoo sentään The Evil Has Landed -kappaleen loppurymistelyt, joiden jälkeen levy päättyy Villains Of Circumstance -fiilistelypalaan.

Kokonaisuutena Villains ei ole läheskään niin väkevä, rohkean repäisevä ja hullutteleva kuin bändin kirkkaimmat helmet. Levyä voisi sitä vastoin kuvailla aikuismaiseksi, kypsäksi ja turvalliseksi jytärokiksi. Tajunta jää räjäyttämättä, mutta hyvä korjausliike kohti parempaa suuntaa se kuitenkin selvästi on ja osoittaa, ettei Queens Of The Stone Agen suhteen kannata heittää vielä pyyhettä kehään.

Lisää luettavaa