Levyarvio: Soul- ja blues-veteraani Robert Finleyn upea albumi jättää valkoisten poikien tusinaretroilun armotta varjoonsa

Arvio julkaistu Soundissa 2/2018.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

Robert Finley
Goin' Platinum!
Easy Eye Sound

Olla vai olla olevinaan? Näillä asioilla on valtava ero. Kuinka ammottavasta kuilusta on kyse, selviää kuuntelemalla muutaman sekunnin ajan veteraanimuusikko Robert Finleyn tulkintaa.

Louisianan kasvatti on elänyt tiiviisti liki 70 vuotta musiikissa saamatta kuitenkaan siitä elantoaan. Nyt hetki on lyönyt, ja maailma saa kuulla, mikä tietyn kulmakunnan kirkoissa ja baareissa on tiedetty vuosikymmeniä. Finley on väärentämätön ja musiikillisesti väkivahva etelän soulmies. Olen aivan varma, että tuottajana tällä albumilla toiminut Black Keys -stara Dan Auerbach on kuivannut kyyneleitä tarkkaamon puolella. Hän on taatusti tajunnut olevansa etuoikeutettu päästessään kuulemaan lähietäisyydeltä suoraan lähteestä pulppuavaa aitoa suuren hengen puhetta. Robert Finley on kotonaan, Auerbach vain kylässä.

Gospel, country, blues ja etelän musiikin totaalinen kaikkeus – se soi Finleyn lauluissa pakottomuutena ja syvyytenä, jollaista kuulee harvoin. Hienoihin cowboy-vetimiin sonnustautunut Robert Finley on sikäli tyypillinen kotivaltionsa kasvatti, että hänen souliinsa sisältyy melodisia ja popahtavia kierteitä. Valkoisten poikien tusinaretroiluun verrattuna Goin’ Platinum! on autenttisuudessaan ja sävykkyydessään ylivoimainen puheenvuoro.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa