Levyarvio: Ville Valon ja Agentsin odotettu Badding-albumi on viimein julki – ja kylläpä se onkin hieno

Arvio julkaistu Soundissa 2/2019.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Ville Valo & Agents
Ville Valo & Agents
Universal

Hyvin kypsytelty ja tyylitajuisesti toteutettu projekti tekee oikeutta Rauli Badding Somerjoen lauluaihioille, joita hän lauloi, lausui ja hyräili teknisesti vaatimattomille kasettidemoille, usein polviinsa tahtia hakaten. Esa Pulliaiselle sysätyt kasetit kiteyttivät Baddingin uravaiheen, jossa rock’n’rollin fiilaus ja höyläys väistyi alkuperäisen unelman, perinteisten iskelmätulkintojen tieltä.

Agents sovitti Raulin schlaagerien pohjaksi rautalangan ja beat-popin hengen ja rytmiikan, joista muodostui Suomen uuden iskelmämusiikin hallitseva retrotyyli.

Tuoreet, sulavat sovitukset on tehty varta vasten Valon äänelle sekä demoihin että viiteen tutuimman pään Badding-hittiin.

Ville Valo ei ole koskaan peitellyt kiintymystään Baddingin ja Tapio Rautavaaran levytyksiä kohtaan. Hänen tulkintansa Agentsien Laulava sydän -tv-konserttien vierailevana solistina todistivat hänen löytäneen oman, täydellisen Badding-soundinsa imitoimatta Somerjoen itsensä tyypillisimpiä fraseerauksia tai äänensävyjä.

Agents-yhteisalbumi kielii hänen paneutuneen levyttämättömiin laulunraakileisiin yhtä persoonallisesti ja antaumuksellisesti. Tuoreet, sulavat sovitukset on tehty varta vasten Valon äänelle sekä demoihin että viiteen tutuimman pään Badding-hittiin.

Esa Pulliainen on sovittanut edelleen jalostetun rautalankasoundinsa ja viileästi näppäilemänsä sointukulut syvemmällä ja kattavammalla kaiulla melodioihin. Äänimaisema on harkitulla tavalla sliipattu ja albumikokonaisuuden kannalta looginen, vaikka esimerkiksi nopeatahtisen Tähdet tähdet -originaalisovituksen jumalaista kitarateemaa jää kaipaamaan.

Raulin Esaa varten rustaamat kaksi rautalankainstrumentaalia, Kirstinkulma ja Kettu, ovat suvereeneja taiteenlajinsa teoksia, joissa universaaliin kaikukitarointiin sisältyy sekä kinemaattista morriconea että kotimaisen iskelmän sävelkulkua.

Raulin karsastamasta rokkikarismasta on rippeitä jäljellä hänen itsensä englanniksi laulamissa kappaleissa. Rockin’ With Enzio on leikillisesti elvistelevä revitys ja I Told You So viistää sen oikean Elvarin Little Sister -tyyppisiä myöhempiä rockeja.

Albumin kirkkaimpia helmiä ovat silti Somerjoen aina omaperäiset iskusävelmät, alkuperäisäänityksen aavemaisen pätkän höystämä Orpolapsi kiurun, italoiskelmällisen kepeä Syksyn lapsia sekä pakahduttavan kaunis loppuhuipennus Tuutulaulu.

Lisää luettavaa