Pitkän linjan teutoniheviyhtye Rage julkaisi viime vuosituhannen puolella useita loistavia biisejä ja satunnaisesti ehjiä albumikokonaisuuksiakin. Vuoden 1996 Lingua Mortis -levyllä bändi löi ensimmäistä kertaa hynttyyt yhteen sinfoniaorkesterin kanssa. Nykypäivänä sinfonista metalia sorvataan Lingua Mortis Orchestran ja perinteisempää heavya Ragen nimellä.
Rage oli teräkunnossaan aikana, jolloin koko LMO-levyn säveltänyt kitaristi Victor Smolski ei vielä edes soittanut yhtyeessä. Virtuoosimainen Smolski on kuitenkin suurin syy siihen, että Peavy Wagnerin luotsaama bändi potkii edelleen.
Joissakin saksalaisissa metallimedioissa LMO on kehuttu maasta taivaaseen. On jopa sanottu, että bändi ja orkesteri eivät ole milloinkaan kuulostaneet yhtä hyvältä yhdessä. Aivan näin asia ei tietenkään ole, mutta albumi toimii silti lähes joka osa-alueella.
Smolskin visio rynnistelee progressiivisena ja mahtailevan moniulotteisena. Sen vuoksi pitkällä levyllä on hieman liikaa löysää, vaikkakin nättejä osumia selvästi hutilaukauksia enemmän. Scapegoat omaa ragemäisintä tarttuvuutta ja Lament-duettoballadi (albumilla kuullaan kahtakin naislaulajaa) on kaunis. Tyystin väärässä paikassa riffittelevän Straight To Hell -biisin olisi voinut karsia ensimmäisenä.