1990-luvun shoegaze-bändit ovat tehneet joukolla paluuta. Tyylin suurista nimistä ensimmäisenä takaisin ehti My Bloody Valentine mainiolla m b v -albumillaan. Tänä kesänä uuden albumin julkaisevat Slowdive ja Ride. Enää puuttuu vain, että ylimaallinen Cocteau Twins palaisi luovuutensa lähteelle.
Slowdiven Neil Halstead on kuitenkin tehnyt koko ajan musiikkia joko soolona tai Mojave 3 -yhtyeensä kanssa, ja se kuuluu tyylin ja suorituksen varmuutena. Slomo johdattaa kuuntelijan matkalle Pygmalion-albumilta (1995) tutulla kitara-ambientilla. Tätä seuraava levyn ensisingle Star Roving on yhtyeeltä rutiinisuoritus. Don’t Know Why on varmaankin nopein yhtyeen levyttämä kappale.
Slowdive ei hatkähdytä missään vaiheessa, vaan kasvaa kuuntelussa yhtyeen muiden levyjen tavoin. Sugar For The Pill toistaa yksinkertaista refrangia loputtomiin, joka vaivihkaa kasvaa monumentaalisiin mittoihin. No Longer Making Time johdattaa suoraan lohduttoman kauneuden ytimeen ja lisää yhä kierroksia kun kuuntelija odottaisi suvantoa. Kappalerakenteet muistuttavat usein konemusiikista.
Levyn kosminen musiikki ja punnitut sanat ovat häpeilemättömän romanttista taidetta, joka vakuuttaa ilman metakertomusta tai tähtikulttiakin. Slowdive tuntuu aidolta asialta.
