Loistelias kooste keskinkertaiselta ajanjaksolta – CMX:n kokoelmasarja edennyt kolmanteen osaan

CMX
Cloaca Maxima III
Ratas

CMX:n ensimmäinen hevi/hissuttelu/harvinaisuudet –tripla Cloaca Maxima (1997) on kirjoissani kaikkien aikojen hienoin suomalainen kokoelmalevy, eikä sen kakkososakaan (2004) juuri kalpeammaksi jää. Tuore triptyykki kattaa ajanjakson, jolloin bändi julkaisi kaksi keskinkertaisinta levyään (Iäti, 2010 ja Mesmeria, 2015) eikä moniakaan singlejen bonusraitoja. Cloaca Maxima III sisältää edeltäjiinsä nähden jonkin verran mukavuudenhaluista tuotantoa, mutta kaiken kaikkiaan kooste on laadukas ja parhailta valinnoiltaan loistelias.

CMX joutui äänittämään kokoelmaa varten peräti seitsemän kappaletta. Verevyydellään ja monipuolisuudellaan ne kertovat bändin olevan kovassa nousukunnossa. Etenkin kolmoslevyn ennen kuulemattomasta viisikosta välittyy rakkaus musiikkiin ja pidäkkeetön innostuneisuus luomistyöhön. Hyvä niin, sillä vaikka HC-EP (2008) on aiheellisesti ja armollisesti unohdettu, kyseiselle kiekolle on täytynyt ottaa mukaan huonojakin hetkiä Vapaus johtaa kansaa -yhteisrykäisystä Vanhan liiton arkkiveisun doorsinkatkuiseen taidekoulunäytteeseen.

Antti Tuisku -cover Hyökyaalto kääntyy CMX:ksi paljon Popedaa paremmin. Kirotut kuulostaa tässä seurassa yllättävän nuorelta ja vihaiselta ja elektronista jazzia sekä scifi-metalia yhdistelevä Mekaanisten lintujen puisto sulkee kirjan mitä upeimmalla tavalla.

Etenkin kolmoslevyn ennen kuulemattomasta viisikosta välittyy rakkaus musiikkiin ja pidäkkeetön innostuneisuus luomistyöhön.

Cloaca Maxima III:n raskaalta ykköslevyltä erottuvat vahvoina Seitsentahokkaan (2012) kappaleet sekä tietenkin CMX:n top viitoseen yltävä Pedot. Rakkaudessa ja sodassa ja Laavaa nousevat niin ikään materiaalista esille: tuottajan vaihtuminen ei ollut bändille mikään pieni uudistus.

Singlebiisit ovat syrjäyttäneet useita niitä vahvempia albumiraitoja sekä ensimmäisellä levyllä että rauhallisemmalla Väinämö-kiekolla. Yksinkertaistamisen meininki on ajoittain läsnä myös Yrjänän teksteissä. Siksikin poiminnat Talvikuninkaalta (2007) ovat erittäin tervetulleita joukkoon. Väinämö päättyy itseoikeutetusti Pedot-levyn (2005) toiseen täysosumaan. Melodialtaan, sanoitukseltaan ja kitarasooloiltaan järisyttävän kaunis Valoa nopeammat koneet on kappale, jonka toivon hautajaisissani soitettavan.