Loost Koosin toinen levy potkaistaan käyntiin Minnesotan entisen kuvernöörin äänellä. Jesse Ventura on seksuaalisten dinosaurustan puolella ja löysäleukaisia fägäreitä vastaan. Millään tällä ei ole mitään tekemistä Loost Koosin tai yhdenkään sen jäsenen kanssa. Kuvastakin näkee, että he ovat kivoja poikia.
Posse on ensimmäisen levyn jälkeen kasvanut yhdellä Väiskillä. En tiedä, onko siitä kiinni, mutta edistys on musiikillisesti huimaa. Loppupeleissä ekalta levyltä vain Särre pliis kesti toistuvaa kuuntelua ja loppu materiaali alkoi vain toistaa itseään. Tällä uudella on kunkkuja raitoja vaikka kuinka monta ja jopa diskoräpit toimivat, vaikka olenkin niheä reppuräppäri. The Neptunes -henkinen Ei kantsi käydä leijuu on vahvin biisi.
Myös lyyrisellä puolella on tapahtunut parannusta. Särre vetää vieläkin aika pitkälle punchline-linjalla, mutta paremmin. Enemmän lihaa. Vierailijoita on sopivasti ja ne toimivat todella hyvin. Edu vetää paremmin kuin omalla levyllään. Jodarokin Ice Cube-pastissille täydet pisteet.
Toivottavasti T-Painin mainitseminen oli dissi. Hiukan ärsyttävä hahmo…