LOST SOCIETY: Terror Hungry

Arvio julkaistu Soundissa 3/2014.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

Arvio

LOST SOCIETY
Terror Hungry
Nuclear Blast

Hädin tuskin ovat Lost Societyn pojat päässeet toden teolla nauttimaan edellisen levynsä saamasta huomiosta, kun seuraavaa jo toimitetaan kauppoihin. Fast Loud Death (2013) toi nuorelle yhtyeelle Emma-ehdokkuuden, ja vaikka itse pysti ei varmasti irtoa tälläkään yrittämällä, suunta on varaslähdöstä huolimatta oikea.

”Nuoruuden into” on käsite, jossa on aina tahaton ripaus isällisyyttä. Eivät nuoret puhu nuoruuden innosta, siitä puhuvat vanhat kävyt. Käsitteellä on perinteisesti korostettu musiikista välittyvää pidättelemätöntä energiaa, mutta usein sillä on perusteltu myös soitto- ja sävellysteknisiä puutteita. Lost Societylla intoa riittää, vaikkakin sen kohdalla lienee perustellumpaa epäillä intensiteetin jatkuvuutta kuin etsiä teknisiä puutteita sieltä missä niitä ei ole.

Antti Mattila vertasi Fast Loud Deathin arviossaan Lost Societya Stoneen. Vertaus osuu naulan kantaan sikäli, että Lost Societyn omintakeista lähestymistapaa vanhan koulun thrash- ja speedmetaliin olisi vaikeampi ymmärtää ilman Stonen Suomessa tekemää pioneerityötä. Lost Society tuntee perinteet, mutta ei kunnioita niitä liikaa. Sama pilke pysyy silmäkulmassa myös Terror Hungrylla, mutta nyt maailmaa tarkastellaan jo hieman laajemmin.

Kaikista pahinta kohkausta ei siis enää kuulla, vaan ei tässä turhiakaan vielä jarrutella. Game Overin ja Thrashed Realityn kaltaiset täsmäiskut ovat suoranaisia liikenneturvallisuusriskejä, ja levyä on lähinnä rytmitetty muutamilla entistä raskaammilla vyörytyksillä. Ainoa varsinainen miinus on se, että samalla kun biisien ja koko levyn pituus kasvaa, myös vaara kyllästymiseen nostaa päätään.

Terror Hungry on täynnä mukaansatempaavia riffejä ja päättömiä sooloja, ja sellainenhan hyvä thrashmetal-levy yksinkertaisimmillaan on. Sitä myöten Lost Society ei myöskään maalaa itseään nurkkaan, vaikka tämänhetkiset korttinsa se onkin melko lailla jo paljastanut. Niin kauan kuin yhtye jaksaa olla aidosti innostunut tekemisistään, se voi kukaties itse vielä innoittaa 2030-luvun tulevia farkkuliivihevareita.

Lisää luettavaa