Bob Dylanin kotikaupungista tuleva Low on koko 22-vuotisen uransa ajan luottanut niukkaan ilmaisuun. Uskollisuus minimalistiselle perusajatukselle leimaa myös trion 11. studioalbumia.
Ones And Sixesin biiseistä ja äänistä – lukuunottamatta Wilcon Glenn Kotchen kahdelle raidalle antamaa lyömäsoitinapua – vastaavat Mimi Parker, Alan Sparhawk ja Steve Garrington työstävät kappaleitaan totutun kiireettömästi. Usein hypnoottisen määrätietoiset raidat ovat vahvasti elektronisia ja pienessä mittakaavassaan sävykkään yllätyksellisiä. Low’n kotikutoisuus kuuluu paitsi vähäeleisyytenä myös syntsasoundien ajoittaisena karheutena.
Salaperäisen No Comprenden voi kuulla Bluesoundsin T.H.E. Worldin etäiseksi sukulaiseksi. Young Marble Giantsin keveydestä muistuttava rumpukoneen naiivi naksutus ja laulumelodian vakavuus ovat Congregationilla kuin eri paria. Into Youlla kantrahtavasti laulava Mimi Parker tutkii itseään poikkeuksellisen tarkasti: “I can’t explain the slowing of my brain”.
Ones And Sixesin popeimpana raitana What Part Of Me olisi voinut olla Maureen Tuckerin laulamaa varhaista The Velvet Undergroundia. Kitaramyrskyksi yltyvän Landsliden kymmenminuuttinen vyörytys on puolestaan kuin Low’n hieman armollisempi vastine Swansin raskaudelle.
