LYLE LOVETT: Release Me

Arvio julkaistu Soundissa 5/2012.
Kirjoittanut: Timo Kanerva.

Minulla on ollut ongelma Lyle Lovettin kanssa. Hän tekee sympaattista musiikkia, mutta toistuvasti kokonaiset albumit ovat vain pitkästyttäneet. Ensin ne kuulostavat ihan mukavilta, mutta jo puolen tusinaa biisiä kuultuaan sitä huomaakin haluavansa vaihtaa johonkin vähän verevämpään meininkiin.

Arvio

LYLE LOVETT
Release Me
Curb

Minulla on ollut ongelma Lyle Lovettin kanssa. Hän tekee sympaattista musiikkia, mutta toistuvasti kokonaiset albumit ovat vain pitkästyttäneet. Ensin ne kuulostavat ihan mukavilta, mutta jo puolen tusinaa biisiä kuultuaan sitä huomaakin haluavansa vaihtaa johonkin vähän verevämpään meininkiin.

Kun nyt olen useamman kerran soitellut Lyle Lovettin pääosin vieraasta materiaalista koostuvaa Release Me -albumia, vedän asiantilasta omat johtopäätökseni: vika on Lyle Lovettin lauluissa. Ne ovat aina kuin samasta puusta veistettyjä.

Nyt Lyle on kerännyt tulkittavakseen hienoja biisejä eri aikakausilta. Tunnetuimmat ovat melkein kaikkien kantri­laulajien vuorollaan esittämä nimibiisi, ikäloppu jazz-standardi Baby It’s Cold Outside ja Chuck Berryn Brown Eyed Handsome Man. Niitä paremmin toimivat Jesse Winchesterin lämmintä humaanisuutta säteilevä Isn’t That So sekä rytmibluesin muhevasta maaperästä nouseva svengaava kaksikko: Michael Franksin White Boy Lost The Blues ja Townes Van Zandtin White Freightliner Blues. Ja löytyypä levyltä yksi minulle aiemmin tuntematon kultahippukin: John Grimaudon ja Saylor Whiten pysäyttävä balladi Dress Of Laces.

Sovitukset kumartavat syvään western swingin suuntaan, ja soittajat ovat alan valioita Russ Kunkelista Sam Bushiin.

Lisää luettavaa