Levynkannessa nuori mies katsoo laiskasti kameraan tavaramerkiksi muodostuneen lippalakkinsa alta. Hän on kanadalainen muusikko Mac DeMarco, jonka kotikutoinen indierokki on kerännyt faneja tasaisesti viime vuosien aikana.
Kansikuva kiteyttää hienosti tämän laulajan tärkeimmän piirteen, vastustamattoman flegmaattisuuden: Mac DeMarcon laiska laulutyyli muistuttaa välillä hätkähdyttävästi 1990-luvun Pavementin Stephen Malkmusia. Flegmaattisuus kuuluu myös niin hauskasti kilkkuvissa sähkökitaroissa kuin nuoruuden päämäärättömyyttä kuvaavissa sanoituksissa – itse asiassa albumin nimikin viittaa nuoruuden kokemattomuuteen ja innostukseen.
Vaikka Salad Days onkin melko tutun kuuloista tavaraa miehen aikaisempaan tuotantoon tutustuneelle, ilmaisu on kehittynyt dynaamisemmaksi ja kirkkaammaksi. Rock And Roll Night Club -levyn (2012) suttuiset ja tummasävyiset kappaleet ovat saaneet väistyä heleiden ja entistä naiivimpien pop-laulujen tieltä. Tarkoituksellinen raihnaisuus tuo levyn äänimaailmaan viehättävän vanhanaikaista lisäväriä.
Vaikka albumille mahtuu muutama keskivertosuoritus, Salad Days on vaivattoman hyräiltävä ja sympaattinen – siis tähän mennessä parasta Mac DeMarcoa.
