Rebel Heart ei jätä parasta ensivaikutelmaa. Levy vaikuttaa Valitut Palat -tiivistelmältä ja sarjalta heikohkoja lauluja, jotka nojaavat toisten paremmin tekemiin soundeihin. Syventymisellä levyltä kuitenkin löytyy kultakimpaleita ja muutamien biittien kohdalla tajuaa, että ne ovat oikeastaan hyviä, mutta artisti on väärä.
Tämä levy ei näytä popmusiikille uutta suuntaa eikä edes onnistu heijastamaan sen nykytilaa. Vaikka pyrkimys on toinen, Madonna on tehnyt jollain tavalla ajasta irti olevan levyn − ei ajatonta sanan perinteisessä merkityksessä, paitsi muutamassa huippukohdassaan.
Selvin reitti levyn sisään on avausbiisi Living For Love, jonka henkinen koti on selvästi homodisko: se on nostattava, mutta samalla elämän ikävät puolet tiedostava ja hiukan traaginen. Ja feikit pianosoundit ovat ihanat. Klassikko. Haluan tanssimaan.
Levyn balladiosasto sisältää monta täysosumaa. HeartBreakCity gospelkuoroineen kouraisee syvältä todella alkeellisesta tekstistä huolimatta. Madonnan ääni kuulostaa niin eläneeltä. Myös Ghosttownilla hän kuulostaa suorastaan upealta ja biisi on jännitteen ylläpitämisen mestarinäyte − se ei purkaudu vaikka kuinka paisutellaan.
Folkin ja tanssimusan fuusiota kokeillaan pariin otteeseen. Devil Pray kuulostaa yritykseltä kopioida Aviciin ja Dan Tyminskin Hey Brotherin fiilistä, mutta sanoitus karkaa laulajansa käsistä. Toivottavasti David Eugene Edwards (16 Horsepower, Woven Hand) laulaa tämän joskus. Body Shop taas toimii sekä biisinä että kaksimielisenä puujalkavitsinä.
Välillä Madonna on selkeä turisti jonkun muun hyvässä biisissä. Unapologetic Bitch on selkeä ohari ja olisi voinut olla parempi Kelisin versiona. Illuminati ja Iconic eivät oikein toimi. Madonna ja hiphop ei ole koskaan ollut luonteva yhdistelmä. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että välillä turismi toimii, kuten osoittaa Nicki Minajin tähdittämä ja enemmän hänen kuin Madonnan biisiltä kuulostava Bitch I’m Madonna -rallatus. Biitissä käydään läpi vielä suurempi määrä eri genrejä kuin Antti Tuiskun Peto on irti –rykäisyssä.
Ehkä Madonna on nyt tullut siihen ikään, jossa hän on parhaimmillaan kuulostaessaan enemmän omalta historialtaan kuin jonkun muun tulevaisuudelta.
