MANDO DIAO: Hurricane Bar

Mando Diaon tarina on tuttu: ikävystyttävä pikkukaupunki on vankila, jossa kukaan ei ole mitään paitsi minä ja mun kaverit ja tietysti rock'n'roll. Tämä miljoonaan kertaan testattu draaman asetelma voi tuottaa yhä merkityksellistä ja viriiliä rock-musiikkia, esimerkkinä vaikkapa ruotsalainen The Hives. Maanmiehet Borlängen kaupungista eivät yllä samaan intensiteettiin, vaikka kaikki on muodollisesti pätevää.

Mando Diaon pyrkyrit ovat näpsäköitä mod-poikia, joiden soitto-ote ja laulusoundi on suoraan 1960-luvun klassisilta beat-kiekoilta tempaistu. Biiseissäkin on tarttuvuutta ja haastattelulausunnoissa uskomatonta röyhkeyttä ja itsevarmuutta. Euroopan, USA:n ja Japanin ovet on saatu raolleen ensimmäisellä albumilla ja nyt ruotsalaistyylisellä suurehkolla panostuksella toteutettu seuraaja yrittää lyödä maailman lattiaan. En usko, että tipahtaa.

Mando Diaosta puuttuu juuri se oivalluksen ja uskalluksen kipinä, joka on saanut The Hivesin toimimaan. Vanhoihin nikseihin pitää saada puhallettua joko asenteella tai oikealla hengellä sielukkuuden tunne. Muuten puuha jää moitteettoman pikaviihdykkeen asteelle, jollaisesta Hurricane Bar on laadukas esimerkki. Nuoruus, oikea look ja hyvin arvosanoin suoritettu rock'n roll highschool eivät riitä pidemmälle.