Ruotsalainen Mando Diao ei ole saanut kovinkaan suurta huomiota, vaikka bändiltä löytyy periaatteessa kaikki avaimet kansainväliseen menestykseen. Viisikolla on laadukkaita ja tarttuvia kappaleita, vaatteet ja kampaukset ovat viimeistä huutoa ja asenteestakin löytyy rock-uskottavuuden kannalta tarpeeksi rosoa. Suurin ongelma läpimurron kannalta lieneekin todellisen karisman ja persoonallisuuden puute, joka nousee esiin, kun rinnalle napataan kansankodin johtavat rock-saarnamiehet Ola Salo (The Ark) ja Anders Wendin (Moneybrother).
Lievästä persoonattomuudesta huolimatta Mando Diao rokkaa parhaimpina hetkinä pirun tehokkaasti. Esimerkiksi tästä käy avauskappale Welcome Home, Luc Robitaille, joka nostaa hattua viime kaudella hienon uransa päättäneelle NHL-pelurille. Muistumat lapsuuden haaveista ja viittaukset keräilykorttien etäisiin sankareihin osuvat maalinsa tässä osoitteessa. Hienoa jälkeä syntyy myös alkupään reippaissa biiseissä, kuten Killer Kaczynski ja Long Before Rock’n’Roll, joissa yhtye kuulostaa The Coralin ja The Zutonsin suoraviivaiselta pikkuserkulta.
Hitaasti, mutta vakaasti nousevan ruotsalaisyhtyeen uralla Ode To Ochrasy on selvä askel ylöspäin. Turha hypetys on kiertänyt Mando Diaon tarpeeksi kaukaa antaen sille mahdollisuuden kehittyä ilman sen suurempia paineita ja odotuksia. Vaikka Ode To Ochrasy kärsiikin liiasta kestosta ja muutamasta täytepalasta, päihittää se esimerkiksi genren suurimmaksi kuplaksi paisuneen The Strokesin viimeisimmän kyhäelmän puhtaasti.
