MARITTA KUULA: Kuuluisaa sukua

MARITTA KUULA
Kuuluisaa sukua
Castafiorello

Kuusi vuotta sitten julkaistu keskinkertainen Ampiaisten Kuningatar (2008) herätti pelon – menetänkö jälleen yhden lempiartisteistani välinpitämättömyydelle? Onneksi Kuuluisaa Sukua heitti jo ensimmäisellä kuuntelukerralla hymyn huulille, vaikka ensimmäinen singlejulkaisu Bing Bong antoikin toisenlaisen ensivaikutelman. Kuuluisaa sukua on Kuulan uran toistaiseksi tasapainoisin levy, vaikka ei kappalemateriaaltaan yllä aivan hänen parhaiden töidensä joukkoon.

Tuotannollisesti levy on Kuulan massiivisin ja tuo joissain määrin mieleen hänen 90-luvun albuminsa kitch-elementeistä riisuttuna. Sävellykset purjehtivat melodraaman upottavilla vesillä, ja sanoitustenkin osalta käsitellään niinkin mukavia aiheita kuin nuoren, halutun miehen tarvetta tappaa tyttöystävänsä uuden tieltä ja vuosien takaisten tuttujen putoamista yhteiskunnasta. Kuulan kujertelevan ja autoritäärisen välillä hyppivä ääni toimii täysin omana instrumenttinaan, ja vastaavaa saa näiltä leveysasteilta hakea. Pientä nillittämistä levyn suhteen tosin on, joista päällimmäisenä mieleen tulee yletön loppusointujen käyttö ja keskitempoisuus, mutta kaikesta huolimatta Kuuluisaa sukua on yksinkertaisesti harvinaisen mukava kuunneltavaa.