MARKKU PELTOLA: Buster Keatonin ratsutilalla

Arvio julkaistu Soundissa 04/2003.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Vaikka elokuvayleisö tuntee muusikko-näyttelijä Markku Peltolan miehenä vailla menneisyyttä, ei kyseinen kuvaus sovi alkuunkaan summaamaan Peltolan musiikillista työtä.

Arvio

MARKKU PELTOLA
Buster Keatonin ratsutilalla
Ektro

Vaikka elokuvayleisö tuntee muusikko-näyttelijä Markku Peltolan miehenä vailla menneisyyttä, ei kyseinen kuvaus sovi alkuunkaan summaamaan Peltolan musiikillista työtä. Buster Keatonin ratsutilalla -levyn kapellimestarilla täytyy olla huomattava määrä historiaa suonissaan, niin rikas ja persoonallinen albumi tämä on.

Markku Peltolan intrumentaalisävellykset soivat kuin kansanmusiikki, joka tulee yhdellä ja samalla kertaa kaikista maailmankolkista. Sävellyksellisesti tämä mielikuvitusetno on yksinkertaista ja hypnoottisiin kuvioihin luottavaa. Vangitsevat teemat puetaan kuitenkin reheviin väreihin ratsutilan väen toimesta. Välillä touhu levyllä kuulostaa siltä kuin äänessä olisi yhtä aikaa hullu mustalaisorkesteri, sirkuksellinen outoja tööttääjiä ja kaikille avoin pakolaisleiri. Peltola luotsaa kitaralla erinomaista soittajarevohkaa, josta erityisesti melodioita kuljettava viulisti Pike Kontkanen, slidekurko Tommi Laine ja omituisia mutaatiokomppeja kehräävä rytmiryhmä ansaitsevat raikuvat aplodit.

Markku Peltolan sytyttämällä kosmisella leirinuotiolla kipinöi uskomaton musiikillisen humanismin ja vapaiden assosiaatioiden myllerrys. Milloinka viimeksi ajattelin Nino Rotaa, rastarytmejä, Django Reinhardtia ja parempaa huomista yhden ja saman levyn ansiosta?

Markku Peltolan soolodebyytti tarjoilee hillittömän ja opettavaisen retken meille, jotka viihdymme liian hyvin kotona. 

Lisää luettavaa