Marko Haavisto ja Poutahaukat ovat synnyttäneet jo kuudennen albumillisen suomalaisuuden ja amerikkalaisuuden fuusiota, jonka luomisen Haavisto aloitti Badding Rockersissaan kaksi vuosikymmentä sitten.
Sysmäläisellä kesämökillä ikuistettu Hollolasta Teksasiin on linjakasta kantrirockia vahvalla kotimaisella otteella ja paikoitellen rautalangalla, rock‘n‘rollilla ja hiukan bluesillakin höystettynä. Matkan aloittava Tunnelin suulla liikkuu Mellencamp-Springsteen -akselin tuntumassa, mutta Työn hedelmät ja Ihmeitä ovat jo lähempänä Kari Tapio -osastoa. Jerry Lee Lewisin ohjelmistostakin tuttu käännös Oon mikä oon vie Marko Haaviston ajatukset omaan nuoruuteen ja musiikillisen kipinän alkulähteille: ”OIin poikanen vasta kun tapasin Baddingin.”
Pam pam pam ei sitä vastoin muistele Jaakko Tepon muinoin ylistämää Dallasin Pamelaa eikä edes Pate Mustajärven taikakaulinta. Asialla on Marko Haaviston kantria sykkivä ja Rauli Badding Somerjoen laulun lailla lämpöä täynnä oleva sydän.
