THE MARS VOLTA: De-Loused In The Comatorium

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2003.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Jos The Doorsin tyypit olisivat osanneet soittaa apukoulutasoa paremmin, Jim Morrison olisi saattanut vaatia heitä laatimaan musiikkia, jota tänään tekee The Mars Volta.

Arvio

THE MARS VOLTA
De-Loused In The Comatorium
Universal

Jos The Doorsin tyypit olisivat osanneet soittaa apukoulutasoa paremmin, Jim Morrison olisi saattanut vaatia heitä laatimaan musiikkia, jota tänään tekee The Mars Volta. Kitaristi Omar Rodriguez-Lopez sekä laulaja Cedric Bixler Zavala ovat jättäneet At The Drive-Inin taakseen ja laatineet kerrassaan hämmästyttävän teemalevyn, joka on niin hengessään kuin ilmaisussaankin silkkaa 60-luvun loppua ja 70-luvun alkua. Tämä levy koostuu juuri siitä uusvanhasta tavarasta, jolla yhtye taannoin äimistytti Red Hot Chili Peppersin keikan lämmittelijänä.

Mystinen ja kiihkeä De-Loused in the Comatorium kertoo Omarin ja Cedricin ystävästä, joka itsemurhaa yritettyään vaipui syvään koomaan. Aihe ei ole kaikkein valoisin, ja nostaa siten ensimmäisenä mieleen Rushin eeppisen 2112:n, kirjailija Ayn Randin tarinaan perustuvan synkän teemalevyn maailmasta, jossa musiikki on kielletty. Alkuaikojen Rush ja Led Zeppelin toimivat useissa kohdin myös The Mars Voltan musiikin selkeinä innoittajina, sillä äänikuvassa poukkoilevat niin Mellotronit ja Lesliet kuin Roland Space Echotkin. Psykedelisen kymmenbiisisen aikana mieleen nousevat hakemattakin myös Pink Floyd sekä varhainen Carlos Santana.

Tuoreita vertauskohtia tälle levottomalle mestariteokselle onkin hankalampi hakea: mieleen nousee ainoastaan kanadalaisen I Mother Earthin järisyttävän hyvä Scenery & Fish seitsemän vuoden takaa. De-Loused in the Comatorium on myös esimerkki siitä, miten demokraattista musiikki 2000-luvulla voi parhaimmillaan olla. Näin omalaatuisilla biiseillä ei olisi kymmenen vuotta sitten saanut budjettia, joka mahdollistaisi muun muassa Rick Rubinin ja Flean palkkaamisen. 

Lisää luettavaa