MASSIVE ATTACK: Singles 90/98

Arvio julkaistu Soundissa 01-02/1999.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Massive Attackin 3D, Daddy G ja Mushroom eivät ole varsinaisia muusikkoja, soittajia, vaan studiossa viihtyviä visionäärejä, jotka rakastavat yhtä lailla reggaeta ja punkia kuin hip hopiakin. Massive Attakin vuonna 1991 ilmestynyt esikoisalbumi Blue Lines oli ensimmäinen levy, joka todella kuulosti 1990-luvulta.

Arvio

MASSIVE ATTACK
Singles 90/98
Virgin

Massive Attackin 3D, Daddy G ja Mushroom eivät ole varsinaisia muusikkoja, soittajia, vaan studiossa viihtyviä visionäärejä, jotka rakastavat yhtä lailla reggaeta ja punkia kuin hip hopiakin. Massive Attakin vuonna 1991 ilmestynyt esikoisalbumi Blue Lines oli ensimmäinen levy, joka todella kuulosti 1990-luvulta. Ei siis mikään ihme, että se on vaikuttanut tämän vuosikymmenen pop-musiikkiin enemmän kuin mikään muu levy. Euforinen, mutta intensiivinen albumi on ilmestymisensä jälkeen ollut inspiraationa ja mittatikkuna lähes kaikelle sen jälkeen tehdylle, edes löyhästi tanssimusiikiksi kutsuttavalle musiikille.
Protection -albumilla Massive Attack kuulosti esikoisalbumia toiveikkaammalta. Sen soundi oli luontevaa kehitystä Blue Linesilta hieman hienostuneempaan ja pehmeämpään suuntaan. Viime vuonna ilmestyneen Mezzaninen yleistunnelma puolestaan oli ahdistunut, jollain tavalla häiriintynyt, ja sen soundi huomattavasti edeltäjiään raaempi ja efektoituine kitaroineen lähempänä rockia kuin koskaan ennen. Jostain syystä, Teardropin todella yököttävä video kenties, se on jäänyt minulle etäisemmäksi kuin kaksi ensimmäistä levyä.
Yhtyeen jokaiselta singlevalinnalta (Unfinished Sympathy, Safe From Harm, Sly, Risingson, Inertia Creeps…) välittyy Massive Attackin oma maailma, jota ei ole tapana verrata kehenkään toiseen. Vaikka yhtyeen luomat tunnelmat vaihtelevat lämpimästä kylmään, modernista alkukantaiseen, niin se ei ole ainakaan vielä hukannut omaa ainutlaatuisuuttaan yhdelläkään julkaisullaan.
Nyt Massive Attackin kaikki 11 singleä remiksauksineen ja ekstraraitoineen on pakattu upeaan, kosketuksesta väriä vaihtavaan lämpöpahvipakkaukseen. Paketti kestää kokonaisuudessaan yli kuusi tuntia. Useimmat remiksit (muun muassa Nellee Hooper, Underdog, koko Protection -levyn dubannut Mad Professor, Brian Eno, Blur ja Manics) eivät hukkaa alkuperäistä kappaletta, vaan jopa tuovat siihen jotain lisää. Ilman tuttujen kappaleiden instrumentaaliversioita ja radio editejä on mahdollista elää, mutta kaikkiaan Singles 90/98 on ylellinen muistutus yhden 90-luvun merkittävimmän yhtyeen tähänastisista vaiheista.

Lisää luettavaa