MEGADETH: Capitol Punishment – The Megadeth Years

Arvio julkaistu Soundissa 12/2000.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Dave Mustaine soittajapoikineen siirtyi uudelle yhtiölle valmis levy kainalossaan, ja vanha yhtiö pukkasi aikaa hukkaamatta markkinoille best ofin. Mikäs siinä, kyllä kahdeksan studiolevyn jälkeen voi kokoelman julkaistakin. Se vain kannattaisi tehdä tyylikkäästi.

Arvio

MEGADETH
Capitol Punishment - The Megadeth Years
Capitol

Dave Mustaine soittajapoikineen siirtyi uudelle yhtiölle valmis levy kainalossaan, ja vanha yhtiö pukkasi aikaa hukkaamatta markkinoille best ofin. Mikäs siinä, kyllä kahdeksan studiolevyn jälkeen voi kokoelman julkaistakin. Se vain kannattaisi tehdä tyylikkäästi. Capitol Punishmentiin ei juurikaan ole vaivaa nähty.
Ensiksi ärsyttää levyn halpamainen pakkaaminen. Sanat on lehtiseen painettu, mutta ei ensimmäistäkään kuvaa bändistä! Pelkkiä naurettavan näköisiä symboleja pitkin sivuja. Ei kommentteja, ei historiikkia, ei yhtään mitään.
Neljäntoista biisin listakin on varsin lohduton. Megadeth teki edellisen kunnon levynsä (Countdown To Extinction) vuonna 1992, mutta kun levyt sen jälkeen ovat myyneet platinaa, ei pokeri riitä pudottamaan uudempaa materiaalia kokoelmalta pois. Vanhan fanin näkövinkkelistä levyn kahdeksan ensimmäistä biisiä eivät tosiaan kuulu Megadeth-parhaimmistoon. Pelkäksi levy-yhtiön näkemykseksi tätä on turha syyttää. Viimeisimmällä Suomen vierailulla reilu vuosi sitten soitetusta kymmenen biisin setistä Capitol Punishmentille siunautui kahdeksan, eli bändin omaakin mielipidettä lienee kuunneltu. Cryptic Writings on ainoana edustettuna kolmen biisin voimin, mutta Use The Manit ja Almost Honestit pitäisi arkistoida johonkin aivan erilaiseen paikkaan. Trust on ainoa Countdownin jälkeinen Megabiisi, joka kuuluu tähdistön tietämiin. Train Of Consequences Youthanasialta on kuin huono pila, eikä A Tout Le Mondekaan tuolta pystyynkuolleelta levyltä enempää juhli. Ja Peace Sells…But Who's Buyingilta yksi ainoa laulu!
Nopeasti valmistuneelta uutuuslevyltä raapaistiin ennen Megadethin tallista laskemista kaksi biisiä talteen. Kill The King on puoliäkäinen kohtuuraita ja Dread & The Fugitive Mind vain vanhojen juttujen kehnoa päivitystä. Mustainen puheista päätellen Megadeth olisi jälleen menossa raskaampaan suuntaan, mutta näiden kahden laulun perusteella suuria ei ole luvassa. 

Lisää luettavaa