Tom Maysta, Joe Godinosta, Eric Keenistä ja Greg Barnettista muodostuva ja nykyisin philadelphialainen The Menzingers paahtaa menemään jälkinirvanaisen kirskunta-ahdistuksen ja 1990-luvun lopun Green Dayn hengessä. Nelikon neljäs albumi on tasavahva, mutta myös tasapaksu jööti, jonka harmaasta paletista on vaikea erottaa sävyn vaihtumista.
Se ei tosin taida olla tarkoituskaan.
I Don’t Wanna Be An Asshole Anymore ja Nothing Feels Good Anymore liputtavat posttraumaattisen ikiteiniyden rauhoittavan ankeuden puolesta. Itkupotkuiluun ottaa kunnolla etäisyyttä oikeastaan vain balladihakuisempi Where Your Heartache Exists, jonka 2000-lukulainen billiejoearmstrongmaisuus palvelee hengähdystaukoa anelevaa löytöretkeilijää.
Vaan ei kuulija tästä etsimälläkään ihan hirveästi löydä. The Menzingersillä on tyylitajua, mutta se on toistaiseksi liian selkeästi itselleen rakentamansa lokeron vanki. Rented Worldin puolivälissä kuultava Transient Love antaa viitteitä potentiaalista hieman omaäänisempäänkin sävellys- ja sovitustyöhön. Huomio yksityiskohtiin niin hyvä tulee.
